Väärinpäin näkee oikein

Satavuotiaana mies ajatteli, että eiköhän tämä ole jo nähty. Tuli taivaan portille, jossa joku tärkeän näköinen peruukkipää selaili henkkarit.

– Missäs sitä on näin kauan kuhnailtu, antaapa kuulua!

– No poikkeilin tieltä sinne tänne, välillä ojassa ja ojanpenkalla . Korkeillakin paikoilla viihdyin hyvin, vuorilla ja puissa. Erityisen hauskaa oli tarkastella maailmaa pää alaspäin, opettelin kävelemään käsilläkin sen vuoksi.

Peruukkipää rypisti kulmia ja mutristi suuta, jossa jo kieltosanaa pyöritteli, kun Pietari palasi kahvitauolta. Oli kuullut sisäpuhelimen kautta koko keskustelun miehen ja taukotuuraajan välillä.

– Tämä mies päästetään sisälle: jos on nähnyt maailman väärinpäin, on nähnyt sen oikein. Tiedän sen omasta kokemuksestani roomalaisten ristillä!