Korva tavoittaa hentoa huilusointua
kiviseinän läpi
lämmin viesti siirtää tästä vankilasta
osaksi jotakin joka ei pysähdy ruumiin rajoihin
omien ajatusrakennelmien rajoituksiin
aina jossakin vaiheessa romahtaviin siltoihin
Mustarastas on sieni joka pyyhkii epätoivon taulun
nyt-kirjoituksesta, aukaisee oven muistoihin
ja toisen tuleviin päiviin, joiden määrästä hän oli huolissaan
silloin kun siihen ei vielä ollut mitään syytä
Lavertelu sitoo yhteen tämän tilan, hänen tilansa
sulavan lumen sihinän, heränneen kompostin höyryn
kukkivan niityn, varisevan syksyn, lumisen kummun
Päättääkö hän itse mitä ajatuksia hänen päässään kulkee
kiviseinien sisällä, jonne mustarastas tunkee laulullaan
joka on sieni joka pyyhkii nyt-ajatukset
Voiko hän tuntea tuntemattoman niiden takana
(Viite: viikon 17 krapusanat hento, epätoivo, lämmin
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/04/24/kevt-2/#comments)
sanapasanen 
24 huhtikuun, 2022 at 16:10
Taivaankannella ei ole rajoja, lintujen laulu soi rajoista, maista riippumatta.
Äänimaailma vie muistoihin, kurkistaa tulevaan, on tässä.
TykkääLiked by 1 henkilö
25 huhtikuun, 2022 at 15:13
Hieno runo! Jäin miettimään kiviseinää, mielen vankila vai oikea tai, tai?
TykkääLiked by 1 henkilö
25 huhtikuun, 2022 at 16:06
Voi olla kumpi vaan ja sairaalakin
TykkääLiked by 1 henkilö
25 huhtikuun, 2022 at 16:38
Juu, tuo ’tai’ voisi olla sairaalakin.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 huhtikuun, 2022 at 07:11
Todella upea runo, jossa mustarastas toimii porttina ihmisen sielunmaisemassa nykypäivän ja muistojen, eri elämänkerrosten välissä. Pidän siitä, että et ole lähtenyt määrittelemään tuota paikkaa muulla termilä kuin tuolla ”kiviseinällä” – koska se jättää sopivasti tulkinnanvaraa ja voisi kuvata myös ihmisen omia rajoja eli kehonvankilaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 huhtikuun, 2022 at 12:17
’Sulavan lumen sihinä’ – sihinältä se kuulosti kun terassilla lumet suli.
Mustarastaan laulu tekee hyvää katkaista omat, ehkä puuduttavat, ajatukset.
TykkääLiked by 1 henkilö
27 huhtikuun, 2022 at 22:04
Niin hieno teksti taas. Mitkään seinät eivät voi ajatuksia tai mieltä kahlita.
TykkääLiked by 1 henkilö
29 huhtikuun, 2022 at 13:24
Ajatuksille ei ole rajoja, ne rönsyilevät muodostaen mielikuvia kulloisestakin ympärillä tapahtuvasta, mitä silmä näkee, korva kuulee, iho tuntee.
TykkääLiked by 1 henkilö