Juuret, varjot ja valo

 

                                   ensimmäinen koti oli lastenkoti

                                   toinen siskonpeti josta matka jatkui

                                   sedän ja tädin virtahepolaan

 

jossa pitkien varjojen huone, unesta ei tietoa

pieni ihminen kuiskii uudenvuoden yössä

ei paha ole kenkäihminen, toinen vain peikompi toistaan

verho liikahtaa             kenkä lentää pöytä rysähtää nurin

 

Vuosien jälkeen hän istuu

saman jyrkänteen reunalla, muistaa

miten pudottautuminen houkutti

ja rotkon pimeys                              valo jossain kaukana

tuntui valheelliselta, ei ollut tarkoitettu hänelle

 

valheellinen valo                               kuin sitkeä juuristo

joka toimittaa vettä ja ravinteita

kannolle, runko jauhettu murskaksi

oksat ja neulaset hajallaan maassa

 

                                   syviin kallion koloihin

                                   tunkeutuneet juurien rihmastot

                                   eivät luovu tehtävästään

                                   eikä valo joka neulaset vihertää

 

Viite: viikon 47 krapuhaaste kuvasta https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/11/20/ehk/#comments Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

 

 

 


7 responses to “Juuret, varjot ja valo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: