Ei pitäisi voida sanoa, ettei ole sanoja ilmaista
että sanat ovat tiukassa mytyssä
että niiden välistä puuttuu happea:
tumma äänetön möykky maailman hämärässä
Nälkäkin on ja söisin, en vain löydä
sopivaa lautasta tässä hämärässä
Jos minua ei näy niin usein siellä
sitä useammin olen täällä melkein pimeässä
En kysy sitä kysymystä en vastaa siihen
kysymykseen joka on esitetty liian usein
mutta kysy nyt kuitenkin
tämän hämärän ratoksi
sanapasanen 
1 helmikuun, 2023 at 13:53
Useimmiten kysytty kysymys lienee se, jonka suomalaiset muotoilevat ”miten menee”, englanninkieliset ja monet muutkin indoeurooppalaiset muotoilevat ”kuinka olet”. Saksalaiset kysyvät samaa kuin suomalaiset, mutta ruotsalaiset kysyvät ”kuinka se yhä seisoo”. Espanjankielisessä maailmassa näytetään usein korvattavan ”como estás” kysymyksellä ”mitä teet”. Suomalaisena vastaan siihen yleensä konkreettisesti yrittämällä muotoilla senhetkisen tekemiseni muutamaan sanaan, esimerkiksi ”käyn läpi tulleita viestejä ja vastailen niihin”. Tai ”täällä on yö, yritän nukkua”. Jotenkin tuntuu, että kaikki vastaukset näihin kysymyksiin ovat vääriä. Paitsi tietysti se ”ihan hyvin”, jota odotetaan, ja jonka totuusarvoon ei kiinnitetä mitään huomiota.
TykkääLiked by 1 henkilö