Joskus haluaisin olla
se käkkärämänty kallion halkeamassa
monen ihmissukupolven ja maiseman
muutokset nähnyt, jonka oksilla linnut
ja rungolla muurahaiset ovat vaihtuneet
hitaasti virtaavan veden lailla
jota myrskyn uhittelu ei ole hätkäyttänyt
kuivuneen oksan katkeamista enemmän
lannistumatta se on kantanut lumiset taakkaansa
runko ja oksat kuin kierrebarokkia sinnittelyn jäljiltä
joka on nähnyt korkealta metsän muuttuvan pelloksi
pellon takaisin metsäksi, metsän aukoksi
jota puiden risaiset nauhat halkovat:
kuin huono yritys peitellä alastomuutta
En ole se käkkäräpuu kallion kolossa
katselen sen tarkkailijan olemusta
muusta metsästä erillistä asemaa
itsekin tässä maisemassa ulkopuolisena
sanapasanen 
Vastaa