Saaristolaisaluksen alkaessa keinua
keho saa paijausta pyytämättä
liikuntaa ilman ponnistelua, luonnon armosta
keinunnassa ilman Titanicin historiaa
ilman isojen ihmisten pelkoja ja pelottelua
nelivuotias huudahtaa: ihanaa, me hukumme!
Ihanaa me hukumme pois rutiininomaisesta
veden liikkeeseen, ruumiintuntemuksiin
hukumme kuin uneen, tuulen huminan
ja veden kohinan ympäröimänä kuin
epileptisen auran hetkeen
sanapasanen 
10 heinäkuun, 2024 at 17:40
Voin jakaa tuon tuntemuksen, pari kertaa kesässä on poikettava Ahvenanmaan puolella.
Parasta on Kökar silokallioineen, hauskinta siellä on Äplagårdille johtava tie. Sen alussa on kuoppaisen tien varoitusmerkki ja lisäkilpi, jossa lukee: ”Hela jävla vägen”
TykkääLiked by 1 henkilö
10 heinäkuun, 2024 at 21:28
Siellä asti en ole käynytkään; tämä oli Kylmäpihlajan majakkasaaren matka.
TykkääTykkää
10 heinäkuun, 2024 at 21:30
Kävitkin siis tuossa melkein näkyvillä! Kyl Raumangi saare ova nimbal raarei!
TykkääLiked by 1 henkilö
10 heinäkuun, 2024 at 22:06
Parin viimeisen sanan osalta meni ”vieraaksi kieleksi”. 😀
TykkääTykkää
11 heinäkuun, 2024 at 12:29
Raumangiält see ol…
Enhän minä sitä keskisuomalaislähtöisenä osaa, mutta parinkymmenen vuoden aikana olen oppinut ymmärtämään lounaismurteita, vähin Raumangiältki.
TykkääLiked by 1 henkilö