Uteliaisuuteni hiipuu nähdä tietää mitä
jokaisen mäen mutkan metsän mielen takana
tyytyväisyys lisääntyy, että voi ohittaa
asioita, joista ei mitään tiedä, että jättää
ilmiöitä omaan arvoonsa niille tilaa antamatta
Kysyn mielessäni
minä vai maailmako on niin muuttunut
että rikkaruohoja, ei niitä harmittomia koristeellisia
vaan valtaan pyrkiviä tukahduttavia
näen enemmän kuin viljelykasveja
että tätäkö varten hiili vety happi typpi ponnistelivat
hiki otsalla miljardeja vuosia sitten huvikseen tai ohjatusti
niin syntyi
kemian professoreja jotka ponnistelevat
hiki otsalla keksiäkseen keinoja palauttaa kaikki
takaisin atomitasolle
ja niin maailma
pistetään turkin hihaan ja
nussitaan uusiksi
sanapasanen 
18 elokuun, 2024 at 14:07
”tyytyväisyys lisääntyy, että voi ohittaa
asioita, joista ei mitään tiedä, että jättää
ilmiöitä omaan arvoonsa niille tilaa antamatta”
Juuri näin. Tämä on viisautta.
TykkääLiked by 1 henkilö
19 elokuun, 2024 at 20:25
Kaikista kummmallisinta on se, ettei ne rikkaruohot tunnu tuntevan historiaa, sen säännönmukaisuutta. Sortaa voi aikansa, sitten sille laitetaan toppi.
Kun Berliinin muuri alkoi vuotaa ja mureni, en ollut uskoa uutisista näkemääni. Kun Neuvostoliitto luhistui, se tuntui uskomattomalta.
Kun Viro itsenäistyi ei taistellen vaan laulaen, ajattelin paremman ajan lopulta koittaneen.
Mutta ei. Aina joku potkaisee kiven syrjään, ja nämä sankarit tulevat esiin.
TykkääLiked by 2 people
19 elokuun, 2024 at 21:48
Muuan yrittäjä totesi aikoinaan, että elämä on taistelua, mutta vain taistelu on elämää. No siltä se usein näyttää. Välillä osaisi kyllä arvostaa elämää ilman taisteluakin.
Periksi näille sortovoimille ei edes mukavuussyistä pitäisi silti antaa.
TykkääTykkää
28 elokuun, 2024 at 10:54
Nussiminen lopussa säväyttää, kun on ensin puhuttu maailman pilalle menemisestä, rämettymisestä ja atomeiksi hajottamisesta. Tässä manifestoituu elämän iäinen kiertokulku. Synnytään, tuhotaan, tuhoudutaan, nussitaan, synnytään…
Muuan raivostuttava piirre suomalaisessa kesässä on niittovimma. Rikkaruohoja? Höh. Miksei annettaisi kukkien kukkia? Kuka sitä päättömien heinien kuolevasta klorofyllistä haisevaa niittoa tarvitsee joka paikkaan?
Luonto tarvitsisi korkeita kukkivia ruohokasveja. Mutta niiden ei anneta elää.
Onneksi Suomi ei ole trooppisen viidakon maa – muuten lajikato olisi sanoinkuvaamaton.
TykkääLiked by 1 henkilö
28 elokuun, 2024 at 21:55
Niittäminen kukinnan ja siementen varusemisen jälkeen riittäisi hyvin. Nyt vedetään monta kertaa kesässä sileäksi.
TykkääTykkää