Kotimaani ompi Pohjantähden alla
sydän huokaileepi niin kuin enkeleillä
kuin villisorsan valitus on mun nuoruutein
kivinen ja kaita surusta raskas aamulla varhain
oi jos ilta joutuisi enkä minä laula kallioille
kaukana on mulla maja pien
kaiken sulle käsilläni kannan Pohjolan yössä
rantakoivun alla sinun lohtuas kaipaan
sinä kuulut päivään jokaiseen
hymyilet vaieten
Oi miksi minä tummana synnyin niin kuin
syksyinen yö aina sielussain
aavan meren tuolla puolen
on vain yksin hän vois liekin sammuttaa
ei saavu koskaan riemujen rikkaus
siks oon mä suruinen niin hiljainen
on kylätie niin kauan minä tramppaan
Uudelleen jos tulla voisin
ennen kuin kukkii se orjanruusu
mun hautani reunalla
muista minua silloin
Viite: Sata ja seitsemän sanaa Suomesta
(Lähde Kultainen laulukirja Karisto 2011)
5 joulukuun, 2024 at 11:59
Hieno idea! Tunnistin monta laulua, monta en!
Hyvää itsenäisyyspäivää, Pasanen.
TykkääLiked by 1 henkilö
5 joulukuun, 2024 at 12:27
Kiitos, sitäpä samaa sulle susupetal!
TykkääLiked by 1 henkilö
5 joulukuun, 2024 at 15:02
Kaunista kun jokainen rivi muistoja herättää. On Einoa ja on iskelmää ja on topeliaanistakin eetosta.
Tuohon pitää tehdä sävelmä…
TykkääLiked by 1 henkilö
5 joulukuun, 2024 at 21:56
Tässä keinoälyihmeen näkemys runosi suomalaiskansallisesta sovittamisesta lauluksi:
https://suno.com/song/0ce08026-4575-4d5f-9d5b-6962dbfca66d
TykkääLiked by 1 henkilö
5 joulukuun, 2024 at 22:41
Kiitos maailmajapaikat (ja tekoäly) mielenkiintoisesta sovituksesta.
Tekoäly ei tainnut tunnistaa parodiaa, joten siihen tuli patetiaa: efekti tulee kai juuri siitä erosta, mikä vallitsee sanojen ja musiikin välillä.
TykkääTykkää
5 joulukuun, 2024 at 23:26
Äkkiseltään kuultuna laulaja tuntui oikealta. Miten käynee heidän työlleen…robotit lavalla ja yleisö bailaa kuin ennenkin?
TykkääTykkää