Kun ilmiö (tai ihminen) on mielelleni kovin ristiriitainen
tai monitulkintainen ja tarvitsen selkeyttä, jopa yksioikoisuutta
oman mielenrauhani vuoksi
niiin alan mielessäni typistämään ominaisuuksia sen mukaan
kannatanko sitä/häntä vai en: jos kannatan, sivuutan ”huonot” piirteet
epäolennaisina, jos vastustan, korostan ”huonoja”
Näin saan mieleni järjestykseen ja voin vapautunein mielin osallistua
kaikkiin polarisoituneisiin sanasotiin kulttuurin ja politiikan taistelukentillä
joissa toteutuva totuus on ”katsojan silmässä” ja mahdollinen
varsinainen totuus luuraa jossakin käsityskykyni ulkopuolella.
Vaaleissa voittavan totuuden määrää ihmisten lukumäärä, joka
on saatu kannattajiksi. Kilpailijat jyrätään massalla ja taulussa
näkyvä tulos on totta ja totuus, yksi ja sama (?) seuraavat neljä vuotta.
Viite: viikon 5 krapusanat kilpailija, taulu, lukumäärä. Haasteena on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Haastetta pitää susupetal:
https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/01/26/tositeeveeformaatti/#comments
26 tammikuun, 2025 at 13:23
Ihminen on altis aivopesemään itseään.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 tammikuun, 2025 at 14:12
Vaikka sekin ehkä parempi kuin että toiset.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 tammikuun, 2025 at 13:44
Ensivaikutelma toisesta ihmisestä pätee vain harvoin.
Itsestäänkin usein luulee asioita, jotka eivät päde. Itseään ei pääse pakoon, toista ihmistä voi aina vältellä.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 tammikuun, 2025 at 14:20
Kyllä. Ja sen välttelyn vuoksi vuorovaikutus jää ensivaikutelman varaan. Eikä itsekään saa kenties hyödyllistä palautetta.
TykkääTykkää
26 tammikuun, 2025 at 18:47
Vaalien lähestyessä on hyvinkin ajankohtaista pohdintaa. Surullista on lukea sitä valheellisten vaalilupausten määrää taas…
TykkääLiked by 1 henkilö
28 tammikuun, 2025 at 10:15
Kognitiivinen dissonanssi ohjaa valikoivaan tietojen käsittelyyn runosi kuvaamalla tavalla, tasapuolisuusharha taas iskee päälle silloin, kun ei halua ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Nykyisin valikoivuuskaan ei enää riitä – miksi tyytyä siihen, jos voi yksinkertaisesti vain väärentää ja valehdella?
Robotiikan kehitys otti jättiaskeleen silloin, kun teknologit lakkasivat yrittämästä luoda ihmisen näköistä ja oloista robottia ja ryhtyivätkin jäljittelemään hyönteisten motoriikkaa ja päättelyä.
Samoin keinoäly otti jättiaskeleen silloin, kun sen kehittäjät lakkasivat yrittämästä luoda loogis-matemaattista supertietokonetta ja sen sijaan ryhtyivät panostamaan itseoppivaan, sumeaa logiikkaa käyttävään kielimalliin, joka arvaa seuraavan sanan sen perusteella, mitä sanoja on jo ehtinyt laittaa jonoon, ja pyrkii vastauksiin, jotka näyttävät hyviltä, väliäkö sillä ovatko ne sananmukaisesti totta.
Sitä mukaa kuin ihmisten kognitiivinen dissonanssi sen suhteen, onko keinoäly luova ja älykäs, antaa periksi, tulisi viimein ymmärtää myös se, keitä me olemme ja miten toimimme. Ihmiset kun muistuttavat generatiivistä kielimallia enemmän kuin loogis-matemaattista päättelykonetta (sellaista kuin se Star Trekin keinoälyneuvonantaja, joka aina antoi todennäköisyyslaskelmia tuhoutumiselle, jotka ihmiskapteeni sitten suvereenisti sivuutti, eikä kuitenkaan ikinä tuhoutunut).
Ihmiset muodostavat lauseita paljolti sen mukaan, mikä kuulostaa hyvältä, ja samoin he muodostavat myös mielipiteitään. Potentiaalia on kyllä parempaankin (sekä ihmisellä että keinoälyllä), mutta sitä käytetään vasta yleensä sitten, kun käyttäjä (tai tiedeyhteisö) on hylännyt pari ensimmäistä vastausta.
TykkääLiked by 1 henkilö
28 tammikuun, 2025 at 11:51
Niinpä tosiaan, miksi tyytyä puolitotuuteen, kun kokonainen valhe menee läpi yhtä hyvin, valtaan pääsemisen kannalta riittävän monelle.
Tasapuolisuus on ehkä vajavainen sana ilmaisemaan suhtautumista asioihin, jotka kuuluvat ryhmään ei-toivottavat, mutta joissa silti voi olla joiltakin osin hyviä puolia. Lieneekö se sitä sumeaa logiikkaa?
Kognitiivisen dissonanssin ehkä voi välttää/ vähentää, jos suostuu tasapuolisuuden ”sietämättömään” painoon, eikä selitä pois asioita, jotka tuntuvat itselle ristiriitaisilta. Kantaaottamattomuus/ toimimattomuus ei pelasta tietämisen ristiriidasta. (Vain tietämättömyys, ”palaaminen luontoon jaloksi villiksi”🫢.
Mikä on tietysti haihattelua muutamaa harvaa lukuunottamatta. Luonto kyllä lievittää muuten sitäkin sietämättömyyttä).
TykkääTykkää
28 tammikuun, 2025 at 12:17
X-sukupolvi oli viimeinen, joka kasvoi nuoruutensa netittä ja kännyköittä, mutta samalla ensimmäinen sukupolvi, joka siirsi sosiaalisen elämän nettiin. Millenniaalit käyvät nyt kulttuurisotaansa totuudenjälkeisessä maailmassa, tuottaen niin wokea kuin Trumpia. Mutta sitten kun Z-sukupolvi nousee valtaan, jaloon villiyteen saattaa jo riittää se, että on poistunut X:stä ja TikTokista eikä tajua tai välitä, mistä kaikki kohkaavat.
Pandemia aiheutti kaiken pahan ohella sen, että ihmiset tajusivat voivansa tehdä töitä etänäkin – ja että yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä huomasi, että on olemassa myös kansallispuistoja ja luontopolkuja, ja että niissä voi olla kiva käydä kun ostarit ja kahvilat olivat suljettuina. Voi olla, että joskus vielä tapahtuu samanlaisia ilmiöitä.
TykkääLiked by 1 henkilö
30 tammikuun, 2025 at 18:11
Liian usein sanomatta jää sanat: ”En tiedä.”
TykkääLiked by 1 henkilö
30 tammikuun, 2025 at 21:07
Tuo on totta.
TykkääTykkää