Luusahamiehen maassa
Hiekkajaltalla haudataan se
mitä jäljellä Oikeudesta jaetaan se
mitä jäljellä Ukrainasta: sulle kulttuuri
ja politiikka, mulle mineraalit ja rauhanpalkinto
Ukrainalle oikeus pitää lippua sisätiloissa
Eurooppa, etsikkoaikasi meni, Atlannin aallot
tuudittivat syvään uneen, silmät vielä aamusikkaralla
kun öinen kolkuttaja jo ui rantavesissäsi
etkä herännyt, et viitsinyt nähdä heräämisen vaivaa
nyt sinua puhdistetaan kuin saastaista ruumista
ennen hautaamista Kolkuttaja sanoo: olen Pelastaja
kun minä pelastan, on paras pelastua
tai pelastu ja kuole! Luusahaorkesteri
harjoittelee jo hautajaismarssia
sanapasanen 
14 helmikuun, 2025 at 12:46
Masentavan totta tämä runosi. Eurooppa on kuin Prinsessa Ruusunen.
TykkääLiked by 1 henkilö
14 helmikuun, 2025 at 15:20
Toivottavasti tämä jää vain pahaksi uneksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
24 helmikuun, 2025 at 09:59
Puhuttelevasti ja pysäyttävästi kerrot runossasi maailmantilasta – päivittäisiä uutisia katsoessa ei voi kuin ihmetellä, mihin tämä maailma on menossa ja miten jokainen päivä syö demokratiaa… kohta se on loppu lähestulkoon maailman jokaiselta kolkalta.
TykkääLiked by 1 henkilö