Tuttavuudesta ystävyyteen
ei loikata kuin ojan yli
Hypyn aikana oja voi levitä joeksi
joki järveksi, ihminen meren aavaksi
Voisitko olla kivi, jolle loikkani yltäisi
voisinko olla saari, jolle jaksaisit uida
voisimmeko olla vene, joka uskaltaisi
tuntemattomalle merelle
sanapasanen 
24 helmikuun, 2025 at 09:55
Puhutteleva runo matkasta ystävyyteen. Pidin paljon. Useimmat lapset osaavat ystävystyä mutkattomasti ja luontevasti, vanhemmiten ystävystyminen vaikeutuu ja tulee jollakin tavalla hankalammaksi saavuttaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 helmikuun, 2025 at 13:49
Kuulun niihin ihmisiin, jotka jotenkin tunnistavat ystävät jo tuttavuuden alussa, jolloin siirtymä on usein nopea uskonloikka.
Mutta on myös niitä tuttavia, jotka pitkään kulkevat jossain näköpiirin reunamilla tulematta koskaan kovin lähelle, mutta saattavat silti jonain päivänä – jonkin tapahtuman myötä – ylittää ojan ja muuttua ystäviksi. Jokin jommassakummassa tai molemmissa on saattanut muuttua ajan myötä. Tai sitten tuo muutos on tapahtunut ulkopuolisissa parametreissä, kuten vaikka asuinpaikassa.
TykkääLiked by 1 henkilö