Sisäinen kommentoija, armoton: jos vastustat
puutaheinää: älä ole naiivi Jos mies ja puhe
yhtä puuta ne uskotaan todeksi kuten jää
lumi ja höyry palautetaan vedeksi, jää muuntuu
vedeksi ja valhe totuudeksi, mäki tasataan
Ihanteet kaasutuspuhetta ilmaan
muuttuneet idealismin synonyymeiksi
vastakohdaksi järjelle, joka vertautuu realismiin
joka pistää tunteet sivuun pahuuden edessä:
realismia on menettää alueitaan pahan hyväksi
Järjen, tunteiden, arvojen muunnokset
kiertävät kehiään toisiaan raapien, hangaten
pysähtyneiden kehien rajat erottuvat huonosti:
jos seisot kahden puolen rajaa saatat äkkiä havaita
vasemman ja oikean jalkasi lähtevän eri suuntiin
Syyllisyys pahasta minkä osaa kuvitella: kuin jo tekisi
Ja hyvästä: miksi et tee?
Viite: Viikon 12 krapusanat ovat mäki, hyvä, kehä. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota
pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/03/16/mit-mietin-kun-en-saa-unta/#comments
sanapasanen 
16 maaliskuun, 2025 at 14:56
Kehän kiertäminen, missä tahansa asiassa, voi päätyä hukkaan. Tai siitä voi ottaa opiksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 maaliskuun, 2025 at 15:00
Kun osaisikin erottaa tarpeelliset turhista.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 maaliskuun, 2025 at 15:41
”realismia on menettää alueitaan pahan hyväksi”
Valitettavan totta.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 maaliskuun, 2025 at 15:53
Niinpä.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 maaliskuun, 2025 at 16:29
Tarkoitin edellisen krapusi kommentissa, että välillä sinun runosi ovat vaikeita tajuta. Joudun lukemaan moneen kertaan ennen kuin sisäistyy, jos sisäistyy edes osittain. Immanuel Kant on helpompi luettava kuin sinä :D. Mutta mielenkiintoisia silti.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 maaliskuun, 2025 at 17:00
No nyt on ollut tämmöinen kirjoitusvaihe, mutta tuskin jää pysyväksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 maaliskuun, 2025 at 22:20
Tämä rulo suorastaan pakottaa pohtimaan mikä on hyvää, mikä pahaa, runon olemusta,miksi kierrämme kehää ja kuuntelemme puutaheinän puhujia.
TykkääLiked by 1 henkilö
17 maaliskuun, 2025 at 17:59
Ennen oli helppo määritellä runon olemus, nykyisin aika vaikeata. Mutta varmaan sen merkkejä on, että syntyy vaikutelmia ja ajatuksia, tulkinnallisia vaihtoehtoja, jotka jäävät ainakin hetkeksi ”kiertämään kehää mielessä”.
TykkääTykkää
17 maaliskuun, 2025 at 22:14
siinä on runouden hienous.
TykkääLiked by 1 henkilö
17 maaliskuun, 2025 at 15:50
Hirveän raastavaa olla kahden vaiheilla. Ei ihme, jos menee rikki.
TykkääLiked by 1 henkilö
17 maaliskuun, 2025 at 16:04
Se on ihmisen osa, usein. Mutta onneksi ei aina.
TykkääTykkää