Siellä missä kuljin kerran

 



SItä maailmaa ei ollut, jossa ollaan

jonkin puolesta tai vastaan niin raivona

että sillä oikeutetaan viha ja tappaminen



Oli valon lisääntyminen, hangen helmiäiset

niiden kostuminen ja pälvet puiden juurilla

makuelämykset talvehtineilla puolukoilla



kehoa ja mieltä virkistävä olotila tästä mitä nyt

ja odotettavissa olevasta, eikä silloin

ajatellut takatalvea, jokaisen kevään seuralaista



Ei ollut mitään ideaa, aatetta, ihmistä

jonka puolesta tai jota vastaan

Oli vain suksiurassa lyhenevät varjot



kun lumi aleni latua alemmaksi

Mäntyjen heräävät neulaset

pörhöllään lämmittävässä tuulessa

 

 

 

 










4 responses to “Siellä missä kuljin kerran

Jätä kommentti