Kaikkivoipaisuuden harha

Järjestäjät luulevat järjestävänsä kuten vasara

luulee lyövänsä naulan puuhun omnipotenttisessa

mielentilassa ei kysytä omia ei toisen taustoja

            ”yksilön kannalta mikään tapahtuminen

              ei ole SE vaan mihin suuntaan sen kautta mennään”

järjestys on molokki, nielee järjestettävät

ja järjestäjät, sätkynuket ja sätkyttäjät

todellisuudet ja sen rinnakkaisversiot

            kaikkivoipaisuuden armottomaan harhaan

kolahtaa lommo kuin linnunpesästä kalliolle pudonnut poikanen:

itseään nuoremman kuolema on aina nuoren kuolema

äkkilähtö pysäyttää pysähtyneen

ajatuksen kiertämään tutkan lailla

ajassa ja paikassa laajenevaa kehää

kaikki kipeät ja haikeat muistumat

veteen putoavia kiviä joiden aaltorenkaat

täyttävät näytön toisiinsa törmäillen