…kuluvan vuoden elokuu veteli viimeistä vuorokauttaan ja
jatkoin aamulla matkaani Kielajoen vartta etelään päin.
Päivän tavoite oli tavata tyttärenpoikani Sammeli, joka oli
päässyt matkaan vasta, kun minä olin ehtinyt yöpyä kolmesti
rinkassa kantamassani majoitteessa. Olimme sopineet paikaksi
Cappoaivin, jonka laki oli laajalti paljas, toisin kuin sitä ympäroivät
tunturit, joita reunustivat syvät, kosteat solat ja peitteiset rinteet.
Se oli sinä päivänä, kun tekniikka petti ihmisen epätoivon
partaalle: oli toimiva kännykkä, oli varavirtaa riittävästi,
mutta niitä yhdistävä johto ei suostunut yhteistyöhön.
Se oli sinä päivänä, kun tapasimme illan hämärässä
kahdeksan tunnin ylimääräisen seikkailun jälkeen:
ilmassa oli huojennusta.
Viite: viikon 42 krapu alkaa sanoilla: se oli sinä päivänä, jolloin. Kirjoitushaastetta (tasan sata sanaa) pitää susupetal:https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/10/12/matkaaja/#comments
12 lokakuun, 2025 at 13:09
Uskon, että ilmassa oli huojennusta, kun tapasitte toisenne. Tekniikan pettäminen pistää epätoivon partaalle. Onneksi jalat kantoivat sen kahdeksan tunnin etsinnän.
TykkääLiked by 1 henkilö
12 lokakuun, 2025 at 13:35
Sai siinä harjoitella paniikin välttämistä. Kumpikin olisi varmasti osannut omin nokkinensa ihmisten ilmoille, mutta kun ei tiennyt, jos toiselle olisi jotakin sattunut…
TykkääLiked by 1 henkilö
12 lokakuun, 2025 at 13:46
Huh, hieman liian jännittävää!
TykkääLiked by 1 henkilö
12 lokakuun, 2025 at 14:24
Joo. Seuraavalla kerralla (jos vielä…) osaa varautua viisaammin.
TykkääLiked by 1 henkilö
12 lokakuun, 2025 at 14:08
Melkoinen tilanne, kun ei tiedä miten toisen on käynyt.
Lopulta päättyi hyvin, hienoa!
TykkääLiked by 1 henkilö
12 lokakuun, 2025 at 18:02
Olipa jännäri! Onneksi kaikki päättyi hyvin ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
12 lokakuun, 2025 at 23:10
Huhhuh, onneksi oli onnellinen ja huojentava loppu. Ei ole tekniikkaan aina luottamista.
TykkääLiked by 1 henkilö
13 lokakuun, 2025 at 07:04
Ei todella.
TykkääTykkää
13 lokakuun, 2025 at 11:32
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Huojennuksen voi aistia kravustasi. ”Tutut” Muotkatunturit.
TykkääLiked by 1 henkilö
13 lokakuun, 2025 at 16:58
Pitempi kuvaus reissusta uusimmassa julkaisussa.
TykkääTykkää
13 lokakuun, 2025 at 12:49
Ahdistava tilanne. Onni että selvisi !
TykkääLiked by 1 henkilö
14 lokakuun, 2025 at 15:10
Tuon retken tapahtumat eivät unohdu kummaltakaan. Usean tunnin ahdistavan tunteen voin hyvin kuvitella ja huolen toisistanne. Onneksi tilanne päättyi hyvin.
Minä olen liikkunut Kaldoaivilla ja todennut, ettei kännykkä pelitä joka paikassa.
TykkääLiked by 1 henkilö
14 lokakuun, 2025 at 15:24
Totta. Tuolla kenttää oli(si ollut) korkealla, jos puhelin toimi. Alavilla paikoilla ei.
TykkääTykkää
14 lokakuun, 2025 at 16:26
Sinä päivänä kun tekniikka pettää, ihmiset ovat pulassa. Liian teknistä tämä maailmanmeno … vaikka onhan siitä iloakin.
TykkääTykkää
14 lokakuun, 2025 at 17:19
Patikkaretki lapsenlapsen kanssa, kokemus parhaasta päästä molemmille.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 lokakuun, 2025 at 06:38
Tapahtumia kerrakseen. Mielenkiintoista on aina, kun joku sana jätetään sanomatta tai se sanotaan jotenkin toisin. Niin kuin tässä.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 lokakuun, 2025 at 10:53
Sen jälkeen, kun kännykät tulivat kuvioihin, meistä tuli uskomattoman riippuvaisia siitä, että koko ajan pitää koordinoida kaikkea reaaliaikaisesti.
Kännykät ja internet tulivat silloin, kun lopetin lukion, joten olin viimeisiä, jotka ehtivät kokea toisenlaisen teini-iän: Tapaamiset illalla piti sopia etukäteen ja sitten molempien pysyä kiinni sovitussa ajassa ja paikassa. Tämä tehtiin yleensä pakotetun yhdessäolon aikana eli koulussa.
Ainoa vaihtoehto oli lankapuhelimella soittaminen, mikä edellytti jonkinlaista tietoa siitä, milloin toinen osapuoli olisi paikalla – ja yleensä myös välikättä, koska puhelimeen vastasi yleensä joku muu kuin puhelun kohde. Äidille, isälle tai jollekulle piti selittää, kuka on, ja ketä yritti tavoittaa.
Tekniikan pettäessä huomaa nykyään nopeasti sen, miten vaikeaa paluu ”vanhan koulun” menetelmiin on nykyihmisille. Auta armias jos vaikka työmatkalla joutuu pitkäksi ajaksi katveeseen, jossa netti ja linjat – tai niiden suojaukset – eivät toimi. Linjoille palatessa kuluu tunteja sinä aikana sinkoilleen viestiliikenteen perkaamiseen, jotta ymmärtäisi, mitä on tapahtunut ja mitä minulta juuri nyt odotetaan.
Cappoaivi kuulostaa aivan oikein valitulta tapaamispaikalta, vanhan koulun oppien näkökulmasta. Laaja näkyvyys sille, joka ehtii ensiksi paikalle ja tähyää, mistä suunnasta toinen osapuoli mahdollisesti saapuu. Ja kun tapaamispaikka on ylhäällä, on vaikea kulkea sinne mennessä ristiin. Jäljelle jää vain odottaminen – tuo vanhan koulukunnan tuntema hiljainen supertaito, joka hötkyvässä ja reaktiivisessa nyky-yhteiskunnassa on katoamassa.
TykkääLiked by 1 henkilö
16 lokakuun, 2025 at 11:53
Noinhan se on. Ongelmat alkoivat, kun sovittiin uusi paikka ”näkymättömään” kohteeseen ja sen jälkeen vielä tekniikka petti.
TykkääTykkää
17 lokakuun, 2025 at 10:48
Joo, tuollainen on todella epämiellyttävää jännitystä. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin. Kiitos myös tuosta pitkästä tarinasta, jota jännityksellä luin. Tarinasta poimin mainion paikannimen ”Sudenulvomajuppura”. Hatunnosto Juha Hurmeelle, kun jaksaa tuollaisia tapahtumia järjestää!
TykkääLiked by 1 henkilö
17 lokakuun, 2025 at 11:44
Pohjoisessa on hauskoja paikannimiä. Mm. Suksenpaistamajänkä.
TykkääTykkää