Riippumattomuutta ettei ole riippana
tarvitsemista itseriittoisuuden sijaan:
jokaiselta joskus loppuvat pitkospuut
tarvitaan tasapainoiluun ystävyyksien vaijereilla
eri korkeuksille viritettyjä, alttiita
paniikkireaktioille hurmosnälkäisten
jännitteiden ryteiköissä
Jos on täynnä omaansa, syntyy tukos:
kuin tukkisuma vuorovaikutuksen koskiväylässä
kenen vastuulle purkaminen sälyttyy
kuka tietää rajansa, mikä on auttamista
mistä alkaa hyysääminen ja vallankäyttö
avuttomuuteen siunaamisena
minkä määrän haluat kestää, luulet kestäväsi
Missä milloinkin on se naru, josta kannattaa nykäistä
kenelle peukutus paikallaan, kuka tarvitsee halauksen
tuntee luonnollisen ja kiusallisen vaihteluvälin
tunteiden ja tunteilun miinoitetussa maastossa
Mitä on olla oma itsensä suhteessa itsensä suhteessa
toiseen, että voi sanoa: minä olen
sinä olet, me olemme Ystäviä?
Viite: viikon 7 krapu on ystävänpäivä. Kirjoitushaaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/02/08/ystvnpiv/#comments
sanapasanen 
8 helmikuun, 2026 at 13:04
Tärkeitä kysymyksiä, ravistavia ajatuksia. Omat rajat, muiden rajat. Pyyteettömyys, onko sitä. Ystävyyden määritelmä, vuorovaikutus, autettuna, auttajana.
Asioita, joita joutuu pohtimaan aina aika ajoin eri ihmisten suhteen.
TykkääLiked by 1 henkilö
8 helmikuun, 2026 at 13:59
Ystävyydessä on todella tärkeää vastavuoroisuus, että kumpikaan ei ole se vaativa osapuoli, eikä myöskään niin, että toinen vaan ottaa yhteyttä, kyllä se on molemminpuolista tasapainottelua. Mutta hienoa kun ystävän/ystäviä on löytänyt!
TykkääLiked by 1 henkilö
8 helmikuun, 2026 at 15:08
Riippumattoisuus voi tuottaa myös riippuvuutta, vaikka matto hoitaakin riippumisen ja itse vain lojuu jo riippuvan riippana.
Itse tulkitsen ystävyyden olevan luonteeltaan riippuvuutta hylkivää, mutta kuitenkin sen peruselementti on luottamus. Lojaalisuus tulee itsestään, sitä ei tarvitse hankkia vallankäytöllä, pelottelulla eikä myöskään sopimusten laatimisella. Olettaisin siis ystävyyden alkuperän olevan liittolaisuudessa, jota kohtaamme muiltakin laumaeläimiltä. Tuo ja minä kuulumme yhteen, vaikkemme panekaan toisiamme; tuon apuun voin luottaa, jos saalis osoittautuukin hankalaksi kaataa; tuo ja minä pystymme jakamaan, vaikka pohjimmiltaan himoitsemmekin samoja lihanpaloja ja naaraita; tuota voin sietää, vaikka joskus leikkejä leikkiessämme yksi voittaa ja toinen häviää eikä sitä tarvitse sitten koko ajan verissäpäin testata.
TykkääLiked by 1 henkilö
8 helmikuun, 2026 at 16:28
Riippuvuus riippumattoisuudesta rajoittuu näillä leveysasteilla kesään, sen jälkeen tulee katko, jota voi nimetä kylmäksi kalkkunaksi. Vieroitusoireita voi hoitaa sitten talven ajan sohvalla.
TykkääTykkää
8 helmikuun, 2026 at 16:05
Vaikeita asioita ja kirjoitat niistä hyvin. Itse ajattelen, että tärkeintä on itsereflektio, mitä syvemmin tunnet itsesi sitä selkeämpää kaikki on myös ihmissuhteissasi. No, joo, tästä vois haastella vaikka kuinka. Minä kirjoitin koirastamme. Sen kanssa ystävyys, kunnioitus, lojaalisuus, rakkaus, luottamus, niin kuin varmaan tiedätkin, oli mutkatonta.
TykkääLiked by 1 henkilö