Rinne on jyrkempi kuin muistan, hapenottokykyni pienempi kuin uskoin, maitohappo pohkeissa kivuliaampaa kuin kuvittelin. Onneksi puskat ovat miehittäneet kivistä jyrkännettä: niistä saa välillä tukea, miehittäneet myös paikkaa, josta mielin katsella avautuvaa maisemaa.
Pienet irtokivet jalkojen alla lähtevät liikkeelle, innoissaan kuin laskettelijat lumisilla rinteillä, täältä lumi on sulanut hyvän aikaa sitten. Kivien vierintä-ääni harvenee, kun pääsen pienelle tasanteelle, siivekkäiden paluumuuttajien liverrys kuuluu enää heikosti syvemmällä luolassa. Yritän erottaa laulajat toisistaan, samalla kun vedän henkeä.
Tarkistan kuivamuonavaraston: ainakin näkkileipä on säilynyt hyvin, säilykepurkitkaan eivät ole ruosteessa. Luolan ohi lirisee pieni vesinoro, sen ehtyminen on pahin huolenaihe: talvi oli kovin vähäsateinen.
Viite: viikon 18 krapu (samalla kevätkauden viimeinen) on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, tällä kertaa siitä mitä tulee mieleen musiikista: Chopinin Nocturne https://youtu.be/YGRO05WcNDk?si=b88ZpZ5yDclEGhRX
Haastetta pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/04/26/hymy/#comments
sanapasanen 
Jätä kommentti