Niin kuului tehdä

Kaadoin metsän ja kaikki mitä siinä eli ja
päätään nosti, pesin käteni sellulla
puut tyytyivät kohtaloonsa kuin tulitikut rasiassa


Murskasin kallion jäkälineen
levitin sen pohjaksi nopeammalle liikenteelle
kuin mihin reppuselkäinen kulkija pystyy


Telkesin eläimiä syömään
kasvamaan syötäväksi kelpaamista varten
sillä niin kuului käydä


Laskin kuutiot kilometrivauhdit kalorit
rasvaprosentit proteiinipitoisuudet
otin huomioon korot ja pörssikurssit


Käytin kyynärpäitä ja vedin välistä
käytin tilanteet hyväkseni: carpe diem
sillä niin kuului tehdä


En tiedä jäinkö tästä kaikesta voitolle
vai tappiolle, mutta sen tiedän
että niin kuului tehdä


Kun meno ympärillä hiljeni
mieleen nousi epäilys:
oliko minulta jäänyt jotain huomaamatta

6 responses to “Niin kuului tehdä”

• susupetal
  17 toukokuun, 2026 at 13:58

  Niinpä, niin kuuluu tehdä. Tai ehkä ei.

  Luonto ja ihmisyys jyrätään.

  TykkääLiked by 1 henkilö

  Vastaa
  • runopasanen
    18 toukokuun, 2026 at 13:36

    Jäljelle jää kysymys: jos luonto ja ihmisyys jää häviölle, niin mitä elämä sitten on.

    TykkääLiked by 1 henkilö

    Vastaa
    • susupetal
      18 toukokuun, 2026 at 15:22

      Toivottavasti en tule sitä päivää näkemään.

      TykkääLiked by 1 henkilö
    • runopasanen
      18 toukokuun, 2026 at 18:57

      Toivottavasti siksi, että ei tule.

      TykkääLiked by 1 henkilö
• maailmajapaikat
  18 toukokuun, 2026 at 13:09

  Tuntuu, ettei meno ympärillä ikinä hiljene, vaan tuhon pauhu sen kuin kiihtyy. Melusaastetta syntyy siinä kuin muutakin sivilisaation jätöstä. Kaikkialla vain Homo sapiens -lajia oheistuotteineen. Tuskinpa runon ihmistyyppi huomaa sitä, että alkuperäisen lajiston hiljaiset äänet ovat hukkuneet liikenteen ja paineporien meluun.

  TykkääLiked by 1 henkilö

  Vastaa
  • runopasanen
    18 toukokuun, 2026 at 13:40

    Siinä se monen kesä menee, koneiden jyrinän huumaavassa metelissä. Kun yksi lopettaa, toinen aloittaa.

    TykkääTykkää

    Vastaa