Tuska tulee varpaasta, joka itsepintaisesti pyrkii muokkaamaan vasemman jalan kenkää
itselleen sopivaksi, mutta kenkä pistää yhtä itsepintaisesti vastaan. Yritä siinä sitten sovitella
että pääsisitte nyt jonkinlaiseen kompromissiin; etappiakin jäljellä vielä neljännessata
kilometriä. Pikkuvarvas ei ota kuuleviin korviinsa, vaan kovettaa nahkaansa naama entistä
punaisempana ja ärtyneenä. Kenkä puolustautuu sillä, että ei ole mielestään kutistunut
yhtään matkan alusta, pikemminkin päinvastoin ja että varvas on paisunut tai käynyt herkkänahkaiseksi.
Ei kai tässä auta kuin pistää jalkaa kenkineen toisen eteen päin alenevaa aurinkoa
ja haaveilla huomisesta tuopillisesta terassilla ennen sulkemisaikaa.
Jälkiruuaksi kelpaisi sitten jäätelö. Jalat tyytykööt nyt liotteluun kylmässä vedessä.
Viite: viikon 35 krapusanat ovat tuska, etappi, jäätelö. Krapu on kirjoitushaaste, jossa tekstin tulee olla otsikon kanssa tasan sata sanaa. Haastetta pitää susupetal:
https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/23/mummot/#comments
23 elokuun, 2026 at 13:58
Voi varvasparkoja! Ikävän tempun tekivät kengät, kutistua nyt noin matkan aikana.
Huominen siintää kaukana, samoin tuoppi ja jäätelö, mutta sitä kohti!
TykkääLiked by 1 henkilö
23 elokuun, 2026 at 14:21
Auts, tämäkin on tullut koettua joskus…mutta se kylmä tuoppi ja jätski pelasti! Hienosti sanoitettu ihmisen elon kurjuus!
TykkääLiked by 1 henkilö
23 elokuun, 2026 at 21:15
Vuosia pärjäsin ilman ongelmia, mutta jalkaterän muoto kai vuosien myötä muuttui, holvikaarien mukana.
TykkääTykkää
23 elokuun, 2026 at 15:29
Voi varpaita, huh. Matkan pituus ja ehkä liian uudet kengät.
Muistan kyllä pitkiltä hiihtoretkistä aikoinaan varpaiden kärsimykset, joten tuttua on 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
23 elokuun, 2026 at 17:13
Jalkojen huoltaminen pitkän retken aikana on tarpeen, vaikka kengät olisivatkin ookoo.
TykkääTykkää
23 elokuun, 2026 at 15:50
Kengän ja varpaan yhteistyö tökkii. Mielikuva pikkuvarpaasta, joka ei ota kuuleviin korviinsa hymyilyttää. Kävelijä saa jäätelön ja tuopillisen, varvas kylmää vettä. Mutta mitä jäi kengälle?
TykkääLiked by 1 henkilö
23 elokuun, 2026 at 17:15
Kengille jää nöyrän palvelijan osa ja huoltohoito🙂.
TykkääTykkää
23 elokuun, 2026 at 17:37
Jalat saivat taivaallisen hoidon mikä ihanuus, seuraavaan patikointiin.
TykkääLiked by 1 henkilö
23 elokuun, 2026 at 22:10
Käveleminen on parhaita aivotoimintaa virkistäviä harrasteita. Ikävä vain, että joskus fyysiset seikat, kuten varvas tai hiertymä, tulevat tielle.
TykkääLiked by 1 henkilö
24 elokuun, 2026 at 09:17
Huumorilla kuvaat pitkää vaellusta, josta on ilo kadonnut isovarpaan ikävän tilanteen vuoksi.
Tekstistäsi tuli niin elävästi mieleeni oma marathonjuoksuni.
TykkääLiked by 1 henkilö
24 elokuun, 2026 at 11:20
Jos elämä ei muuten hierrä, pitää kävellä pitkästi huonoilla kengillä tai juosta maraton😆.
TykkääTykkää
24 elokuun, 2026 at 17:08
Tarinasi oli mainio sekoitus taistelua, kärsimystä ja iloa. Eikä tätä voinut kuin hymyillen lukea ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
25 elokuun, 2026 at 11:39
Olen kengän kanssa samaa mieltä: se on pysynyt entisissä mitoissaan, mutta jalkaperhana on mennyt paisumaan matkan edetessä. Näin kävi mulle kahden viikon jokapäiväisen kävelyn jälkeen ja lopputuloksena irronnut isovarpaankynsi ja pari muuta mustaksi muuttunutta. Opetus: hanki 1-2 numeroa isommat kengät ja rasvaa jalkasi päivittäin. Huurteisen oluen haavekuvalla jaksaa patikoida pitkään.
TykkääLiked by 1 henkilö
25 elokuun, 2026 at 14:07
Totta. Ja sitten ”ikälisänä” vielä jalkaholvin laskeutuma.
TykkääTykkää
26 elokuun, 2026 at 13:36
Olipa hauska lukea pikkuvarpaan ja kengän välistä keskustelua. Arkisesta ja tuskallisesta asiasta sait huumorin sävyttämän hyvän mielen tarinan. Kiitos.
TykkääLiked by 1 henkilö