Onnea on päästä kaupungin paljosta tekemisistä pois sanoi nainen bussissa
(tietäisi vain miten paljon tekemistä, saapasta toisen eteen olin menossa toimittamaan
Suomen luonnossa Suomen luonnon päivän merkeissä, sen motivoimana;
kokemaan poluilla onnea, tasapuolisuuden vuoksi epäonneakin:
huojuntaa kivikossa, vetelää suota saappaanvarsiin asti, kälysiä pitkospuita)
Onnea on rakkolaastari hiertymän päällä
huomata selvinneensä kivikkoon kaatumisesta murtumitta
Onnea on päästä suon yli molemmat saappaat jalassa
ehtiä laavulle lounasaikaan ennen sadetta.
Onnea on patikoida tyttären kanssa, joka täydentää
ruokavaliota metsän antimilla ja taikoa niistä maukkaan aterian
Onnea on teltassa uppoutua makuupussiin kuuntelemaan sateen ropinaa
tavata ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä luonnon keskellä
Viite: viikon 36 kirjoitushaaste krapu alkaa sanoilla Onnea on. Haastetta pitää susupetal ja tekstin on oltava tasan sadan sanan mittainen: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/08/30/onni/#comments
3 syyskuun, 2026 at 12:42
Hieno aihe sinun onnellasi – luonto on paras!
TykkääLiked by 1 henkilö
3 syyskuun, 2026 at 12:57
Ylistys Suomen luonnon päivälle! Luonto kutsuu kulkijaa, laastarit valmiina!
TykkääLiked by 1 henkilö
3 syyskuun, 2026 at 15:30
Laastareiden kanssa ylistys on aidompaa😊
TykkääLiked by 1 henkilö
3 syyskuun, 2026 at 15:52
Olipa ihana tarina. Vielä tytärkin mukana, joka on isänsä kaltainen luontoihminen ❤️
TykkääLiked by 1 henkilö
3 syyskuun, 2026 at 17:55
On tosiaan!
TykkääTykkää
3 syyskuun, 2026 at 19:20
Tekstisi herkistää. Minä tunnen myös noista kuvaamistasi aiheista suurta onnea.
TykkääLiked by 1 henkilö
3 syyskuun, 2026 at 20:14
Hieno kuulla!
TykkääTykkää
5 syyskuun, 2026 at 10:45
Ainutlaatuista onnea ja henkilökohtaista.
Suomen luonnon keskellä joka aina antaa parastaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
5 syyskuun, 2026 at 19:49
Pystyin samaistumaan kertojaan. Tunsin onnen, kun kertoja ei kastunut ja rakkolaastarin turvin pystyi jatkamaan matkaansa. Taitavasti kerrottu, ihana tarina.
TykkääLiked by 1 henkilö
5 syyskuun, 2026 at 22:56
Kiitos, Kanerva!
TykkääTykkää
6 syyskuun, 2026 at 14:51
Kuvailet hienosti onnen hetkiä luonnossa. Vaatii ”taitoa” huomata nuo hetket ja osata olla niistä kiitollinen.
Kivikkoon kaatumisesta tuli mieleeni yksi patikointiretki Käsivarressa. Oltiin syksyllä kaverini kanssa rinkat selässä ylittämässä laajaa louhikkoa, missä piti kivuta isoillekin kiville, jotta pääsi eteenpäin. Sitten alkoi sataa lunta ja räntää, mikä teki kivet liukkaiksi. Kaverini tiivisti tunnelman näin: ”Jospa äidit näkisivät poikansa nyt, voisi tulla vähän sanomista.” Onneksi selvittiin ilman kaatumisia.
TykkääLiked by 1 henkilö
6 syyskuun, 2026 at 15:22
Tarkkana saa joskus olla. Ei ole äideistä apua, jos erämaassa töpeksii.
TykkääTykkää
7 syyskuun, 2026 at 19:53
Suomen luonnon päivänä kävimme Inkoossa ja Kirkkonummella. Jokunen lintu tuli vastaan, vaikkei mitään erikoisempaa. Galleriasta ostettiin enkeli tuulikaappiin. Toivottavasti se pitää luonnon puolta.
TykkääLiked by 1 henkilö