Banaanikärpänen nauttimassa hedelmäsalaatista
häiritsee minun ruokailunautintoani
minun on häirittävä polttiaisten ruokailua nilkkoissani
hyttysten imukärsäilyä kämmenselälläni
ampiaisen omenassa jätän rauhaan
turvallisuussyistä
Kärpäsen surina öisissä korvissani
perkelöityy unen katoamisena
käden äkkinäisenä liikkeenä vesilasin sirpaleina roiskeina
hetkeksi loittonevan nauruksi tulkittavan äänen saattelemana
onneksi en näe viruksia enkä bakteereita
karhukaisia vuodekumppanina
arvioimassa testosteronipitoisuuttani
yöllisen erektion pohjalta
Itämättä jääneitä itiöitä
jääkerroksen sisällä aikakausien takaa
odottavat omaa kairostaan lämmön
ja virtaavien vesien
kuluttaessa jäälaattaa ohuemmaksi
Elämän heikot sitkeät alut
valmiina jäämään jäljelle jatkamaan ketjua
vielä kun isojen isottelu ja melskaus
ovat ajautuneet umpikujaan ja
riemukaarten ontuvat palaset
piiloutuneet lehtivihreän siimekseen
naamioituneet muurahaiskekojen pohjiksi
viite: viikon 38 krapu on oma aihe (siis mistä vaan). Kyse on kirjoitushaasteesta, jonka on oltava tasan sadan sanan mittainen. Haastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/09/13/kukkatyttret/#comments
13 syyskuun, 2026 at 12:34
Hui miten upea teksti vaikka maailmanlopun ainekset ovat kasassa. Osaat todella luoda tällaisia runoja, joita voisin kutsua asiarunoiksi ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
13 syyskuun, 2026 at 13:35
Pieniä ja kiusallisia runosi alussa, loppu onkin jotain ihan muuta riemukaaren raunioilla.
Olen usein miettinyt noita viruksia ja bakteereja, jotka pääsevät vapauteen ikiroudan sulaessa. Hyytävää.
TykkääLiked by 1 henkilö
13 syyskuun, 2026 at 13:52
Huh mitä lopulta seuraakaan kun pienet ja pippuriset oliot pääsevät vapaaksi!
TykkääLiked by 1 henkilö
14 syyskuun, 2026 at 09:51
Hyttysen ininä yöllä on vihoviimeistä viihdykettä..eikä ne senpuoleen päivälläkään niin kivoja ole mutta paikkansa niilläkin tässä unversumissa.
TykkääLiked by 1 henkilö
14 syyskuun, 2026 at 12:01
Maailmassa ja elämässä on ihmetykset mahdollisia kunhan maankuori sulaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
14 syyskuun, 2026 at 18:26
Hurja vauhti runossasi. Pienistä kiusankappaleistä päädyt aivan maailmaa tuhoaviin vitsauksiin. Ei voittanut suuri ja mahtava Goljatkaan. Pienessä piilee mahtivoima.
TykkääLiked by 1 henkilö
15 syyskuun, 2026 at 15:00
Luonnossa mikään ei mene hukkaan, ainakin mikrobeille kelpaa.
Vihreä maailmanloppu olisikin paras maailmanloppu, niin edes elonkehä jäisi, eikä varmaan yhtä kädellistä kaipaa.
Nyt sen sijaan olemme jo kovaa vauhtia rakentamassa koko biologiselle elämälle korvaajaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
15 syyskuun, 2026 at 19:56
Tekoäly yms. biologisen elämän korvaajaksi…, tosiaan, siltähän tämä vaikuttaa. Tuo rinnastus täräyttää tajuntaa.
TykkääTykkää
17 syyskuun, 2026 at 15:34
Hieno teksti! Pienestä lähdettiin liikkeelle ja mittakaava suureni kaiken aikaa, kunnes päästiin jo ihmiskunnan loppusuoralle. Riemukaaret olivat tehokkaan konkreettinen valinta tekstin lopussa. Perkelöityä on hyvä ilmaisu!
TykkääLiked by 1 henkilö
20 syyskuun, 2026 at 13:26
Loistavaa kerrontaa! Tästä saisi oivan laulun.
TykkääLiked by 1 henkilö