Näin sen mikä oli tarpeellista
hämärän ja pimeän märässä ajassa
Vailla yönläpäisevää aistia
Nyt korkeus palaa, sen kova
ja sävytön valo ilman varjoja
Päivät kääriytyvät taas rullalle
kuin tupakan lehdet sikariksi
Kirjoittajan arkistot: runopasanen
Tuntoja vuodenaikojen ja vuosien kulussa
Maaperä, levätköön lumen suojassa
ja kesäiset askeleet, ovat näännyttäneet
toisiaan kuin rakastavaiset kesäöissä
Kerran hetki erota, sinusta ei ole kuljettavaksi
minusta ei kulkemaan, kuluttamaan kamaraasi
hevosen varsan vertaa
jokitörmän heinässä, tuulessa heilimöivää, haistamaan
nurmen vahvaa tuoksua, näkemään pilvien muuttuvaa asetelmaa
kuin mantereiden nopeutettu liukuminen taivaanvahvuudessa
Paljaat lepät kurkottavat jään yli siinä
missä äänettömät onkimiehet
niiden lehtevässä varjossa Veneessään kesäiltana
Mitä perhonen lauloi? (2)
Perhosia olikin kaksi (isojen korvien taakse peittyy niin helposti)
Toisen siivissä nokea: vau mikä mesta, pistetää ranttaliksi
tuhannen tuusannuuskaksi tämä porvarisakkojen posliini-idylli
Toisen siivissä surua: älä hullua usko, älä kääntyile, pakita ulos
tulojälkiäsi, tämä paikka ei ole sinua varten
olet viidakon kuningas, savannin samooja
Norsu seisoo paikallaan, korvia kuumottaa
niitä leyhyttelee, jo tipahtaa paria kippoa, anarkisti
innostuu, noki sen siivistä pölisee
Toinen opastaa: rauha rauha, iisisti nyt, askel taakse Noin Ja toinen
Kadulla sireenit soivat, siniset valot vilkkuvat
kun norsu tunkee takapuoltaan ulos
Kovin hämillään hän vaipui kadulle
kun norsupyssy jyrähtää
Nokiperhonen tanssii ripaskaa
suruvaippa sulkeutuu korvaan:
sinä sentään yritit
Mitä perhonen lauloi?
Mitä on ihminen kahden adjektiivin takana:
raitis ja reilu, joka ei horju, ei heilu
Vanki jonka tehtävä on pitää kalterit kiiltävinä?
Oletko mielestäsi tai jonkun mielestä
valkoinen, ehkä punainen?
Kerran laulettiin: koskaan et muuttua saa
Niitä sanoja ole keksittykään
jotka riittäisivät määreiksi
tai poisotettuina tyhjentäisivät sinut
Mitä perhonen lauloi
norsun korvaan lasikaupassa?
Mielen kaunistus
Kauneuteni tuntuu petokselta
Se ei vastaa sitä mitä sisälläni on
Mielenpehkon luulolutikat
havunneulaharjalla, katajaisella kammalla
oravankokoiset haapaisella haravalla
soita pois pasiliskot haavikon tuulikanteleella
sivele vihavirukset pihlajan punamarjalla
valele päälle tuohilipolla
kaltion kirkasta vettä
Halaa lempipuutasi
kuin rakkaimpasi sinua kerran
Ilmiöitä, suuntia
Hyvät asiat menevät yhä paremmin ja huonot yhä huonommin
Profeetoista on tullut jakomielitautisia ja ihmiset sanovat
että näin nämä asiat koetaan
Siis jotain köyhää ja nöyrää tai lapsellista uhmaa
sitä vain pursuaa kuin metaania suosta
Navetassa sentään oli kouru, talikko ja sontaluukku
Nyt maailma ei ole parsissa, tallustaa ympäriinsä
ja paskoo minne huvittaa
Kengänpohjissa kulkeutuu joka paikkaan
Ihminen on niin tavallinen ilmiö, että ei ole
tavatonta olla ihminen Tavallaan
Mitä tiedetään ihmisten ajatuksista
mitä ihminen tietää ajatuksistaan?
Kun kysytään, niin vastaus jää kysyjän
ja kysymys vastaajan tulkinnan varaan
Ennemmin itä ei ole itä eikä länsi länsi Kohtaamattomat
ja olisi vain yksi manner ja yksi meri
Aina kahdestaan, toisistaan pääsemättömissä, molempiin suuntiin
Takki nurin, onni oikein?
Suuret Suut lausuvat suuria sanoja isänmaasta
äidinkielestä, värisilmäisten alkukodista ja muuta ylevää
Ne ilmentävät aikaa, joka valikoi Suut, aikakaudet
lyövät toistensa korvat kuuroiksi
Jos sidot itsesi aikaan, tuletko katkeraksi
kun elämä jatkuu ja alkaa toinen aika
ja nuttu on niin tiukassa, että täytyy kaventua
puristua kasaan ja tottua
tai kääntää nurin, vaikka ihoa repeytyy mukana?
Vuoroin rakastat kohtaloasi mitään katumatta
vuoroin kierrät huonojen päätösten kehää
Ajat itseäsi kuin vaihtoarvotonta autoa Romuksi
Menehtyvän ja Menestyvän ero joskus
yksi kirjain, joskus pilkun paikka:
Armoa ei, hirteen vai Armoa, ei hirteen?
Erämaassa
Jukka Tarkiaisen tekemä elokuva liittyen Juha Hurmeen ohjaamaan esitykseen Samuli Paulaharjun kirjasta ”Tunturien yöpuolta”. (Elokuussa 2018).
Pihtsusjoen yli kahlaamisesta minulle syntyi runo, josta tehtiin myöhemmin laulu: https://sanapasanen.com/2018/11/03/5358/
Elokuvan lopussa on lisäksi yksi runoni.
https://www.youtube.com/watch?v=cG0D9k-clRo&feature=youtu.be
Iho ja nahka
Kuinka monen sadasta pitää olla hauras
että yhteisö ei sairastu vahvuuteensa
että vahvat eivät toisiaan noki henkihieveriin?
Iho kasvaa nahkaksi, tuntemukset heikentyvät
kun aatteen ihanteesta
tulee teloittajan huppu, jonka silmäaukoista
hehkuvat kekäleet ja
hirttolavamateriaalit siirtyvät nopeasti
varastosta puusepälle
Kuinka monen sadasta pitää tunnustaa haurautensa
että yhteisössä säilyy palanen paljasta ihoa
että vahvat eivät toisiaan noki hengiltä?
Vaikutelmia
Taas kaikki kauniit muistot
koristeiden kanssa samaan romukoppaan vuodeksi
Maa on niin kaunis, kovin petollinen vain:
ohut lumikerros jään päällä odottaa luita murtumaan
Parempi siis maata, antaa kaiken virrata, ajatella hetki hetkeä
jolloin pimennysverho laskeutuu, muuttua osaksi
olevaisuuden virtausta kohti toisenlaista
loppulauluksi, huminaksi
olemiseen, olemattomuuteen
joka virtaa sängyllä, kun on vetänyt pimennysverhon ylös
kuunnella loppulaulut loppiaisen laulun loput
Tammikuuta
Askeleeni kaappikellon lailla
raksaa, nastat iljanteessa
Alamäessä vesi syrjii soraa
laskee jäistä latu-uraa sujuvasti
Tien pintaa renkaat hivuttaa
musta pikisumu lasissa
Puoli kuuta kurkkii pilven välistä:
mitä …piip…ja tammikuu!
Uusi vuosi?
Uusi vuosi on pessimistin kultakaivos ja optimistin hopeavuori
Epäoleellinen yhtä vetovoimaista kuin ennenkin
Vuosi yhtä mysteeri lopussa kuin alussa
Hevot juoksevat, vaunut keikkuvat, joukkoistettujen tunteiden
peukalot nousevat ja laskevat, värivalojen
keinoviljelmät yötä päivää päällä
Uusi vuosi, numeroilla tehty keinotekoinen ajan rajaus
Sisälläsi kulkee toinen aika, ei noudata samaa kalenteria
Risupakettia odotellessa
Sinun oletetaan reagoivan tietyllä tavalla
Sen eteen on nähty paljon vaivaa
Tämä on yhteinen rahapeliautomaatti
(tai leikki, jos niin haluat)
Kieltäytyminen tuo huonoa karmaa
Sinulla on aavistus, joka vetää puoleensa
Niin hento, että katoaa vilkkujen välkkeisiin
Olet jo pari kertaa pysähtynyt päästäksesi siitä perille
Tiedustelijatontut ovat huomanneet
käyttäytymisesi muutoksen
Algoritmi viimeistelee raporttia Päämajaan:
risuja tiedossa
Valoja, vesi Uppoamista
Jokaisen taakse jäävän etapin varteen
jää palamaan kynttilä Ilman sadesuojaa
Valon kokonaismäärä on suuri
etappia kohden vähän
Uudet syttyvät yhä huonommin
silmä tottuu yhä hämärämpään
meistä tulee olmeja
kalkittuihin hautoihin, joissa salaojitus
on tukossa
Pessimismini on epävakaata laatua
sillä on moni-ilmansuuntainen häiriö
Olen huomannut se vakautuu, kun ottaa
upotuskasteen uutisvirrassa
Hajavaloilla
Niinä päivinä kun tapahtui, tietoisuutesi
etujoukot haalivat avaruuden hajavaloa keilaansa
tähdistä, pilviin heijastuvista nuotioista
lammasten ja lasten silmistä
sinulta kysyttiin haluaako nautia egosi
jääkentän murskena vai nestenä
onko toiveita mausteista?
Sopersit vain että minttu
Tummat juonteet kastuivat
Muodostuivat uomiksi, joissa vesi alkoi liikkua
Tunsitko haikeutta?, jääkiekkokaukalosi
veden vallassa Laidat joita vasten
taklasit selkään ja päähän, kaatuivat
Entä tuo joukko katsomossa, harhansa vahvistamia
sinun harhasi vahvistajia, jääegosi fanittajia?
Tuotit heille pettymyksen vetistelemällä kaukalon sulaksi
Jouduit vihan kohteeksi: olit ollut heidän puolestaan
se joka taklaa ja murskaa ja onnistuu
Solvaukset täyttivät kaukalon
olisit hukkunut, elleivät laidat olisi kaatuneet
Sairauskertomukseesi oli kirjoitettu:
sanoi poistuvansa valvetilaan, aikoi liittyä
lammaspaimeniin, tallikuoroon jälkilaulajaksi
Puhui taivaallisen hajavalon juhlasta Potee
todennäköisesti päätaklauksen
jälkioireina harhaisuutta
Valta kuutamolla
Kuu on voimissaan, ei suostu
peittymään edessään purjehtiviin pillviin
Hapertaa ne läpinäkyviksi, laajentaa
kehänsä niihin, valon suurvalta
Sillä on siirtokunta maassa:
uuden lumen kentät
Epäluotettavia liittolaisia
Nykyään
(Nimim. “runolyytikko” kirjoittaa: Runossa voi nähdä viittauksia paitsi säähän ja kuunkiertoon, niin myös ajankohtaisiin poliittiseen tilanteeseen ja ilmastoteemaan:-).
80 vuotta sitten
Jouluk. 6Pnä. Tätä kirjoittais
sa ollaan täällä korsussa tää
llä olo tuntuukin kotikkaalta
tänne ei kuulu tuo tykinjys
kekkään niin hyvin kun tuone
puu taloihin Tänään kävi 3 viholli
sen konetta ampuivat kone kivää
reillä Pappilan seutuvilla ilman tu
loksia Kiviniemen suunnasta ku-
ului yöllä kovaa pauketta viholli
nen oli koittanut sillasta yli mutta
onnistumatta sillalla keräsivät so-
tilas passit pois Muuten näy
ttää vähän elämä että se vähäsen
rauhoittuisi kun saatiin tämä
korsuki valmiiksi Ilma oli hy-
vin pilvinen satoi hieman
luntakin Saahan nähtä milloin
ka meille tulee lähtö tuli lin
joille Pitää heretä taas kun tuo
herne soppa tuntuu niin
väsyttävän
(isän sotapäiväkirjasta 6.12. 1939)
Adventtiaasi
Hevonen kulkee kun käsketään
sinne minne käsketään
Aasin kanssa on tultava juttuun
Hevosella ratsastaa kuka vaan
aasilla on asiaa
sinne
tänne
sun
Sen kanssa ei auta jeesustella
Adventtiaasi ja jeesustelematon Jeesus
siinä oiva pari
oli kylmä taikka vari
niin Hoosianna soi!
*
Montako luukkua pitää sulkea
että näkee sen josta näkee
montako avata että löytää sen
jota ei voi avata?
Tulin, unohdin
Bussissa kaikilla on sama suunta
ristiriidat siistissä järjestyksessä
Perillä etsitään eri suuntia, hillitön meteli
Sinulla on oikeus menettää luottamus minuun
Jos niin käy, niin silloin vain minä luotan minuun
Jos kumpikaan ei, se on liian vähän yhdelle ihmiselle:
ei uskalla enää kyseenalaistaa itseään, joutuu helposti harhaan
Oikeastaan minun piti sanoa metsästä jotain viisasta
Tulin metsään ja unohdin
Ehkä se oli juuri sitä
Saarto
Hänen oli niin tiheä ja syvä
Kukaan ei voinut haastaa sen ylivoimaa
metsälön sisällä, metsästäkin erillään:
isoa rakennusta saartaen, yksi ihminen sisällä
Saarrettu saareen, joka saaressa
Aluetta vartioi kuusi, nähtävyys kokonsa puolesta
ja että muuttunut näöltään vastenmieliseksi
viimeisimmän puolen vuosisatansa aikana
Sen paksut vaakasuorat ja kaljut oksat
haastavat kaikki kuuseen liitetyt kauneuskäsitykset:
muuttanut muotonsa unohduksen kestäväksi
Kuin kaikki elämäänsä kyllästyneet alueen henget
olisivat päätyneet siihen asumaan
Vartioimaan kukin oksaansa mustasukkaisesti
Kukaan ei voinut mennä kysymään
mitä kuuluu, tuntuuko mikään
Kaikki ne asukkaan päässä liikkuneet ajatukset
löysivät helposti piilon talon monista sopukoista
Osa kuusen liepeiltä Se ei houkutelleet
kiipeämään latvaan, joka kasvoi enää sivuilleen
Oliko paikan salaisuus ylhäällä, viimeisissä vuosikasvuissa
vai syvällä juuristossa, ylisukupolvisessa
tuulten ankkuroijassa, myrskyjen uhmaajassa?
sanapasanen 