Suorina siivuina sänkipelto
kääntyy vältin lapaan,
pellon musta vuori ylös päin
Kaviot tömisevät tasaisesti
Kyntäjällä ohjakseet kaulalla,
kädet auran sarvissa
Korkealla kurjet
suosta nousseet
muodostuvat auraksi
Alkavat viiltää ilmaa
kuin kaukainen rakkaus
Ennen kuin on routa
ja valon sänki sammuu
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/423-haaste.html
Åke Kara lauloi lavalla En ota kantaa itseäni paremman
laulajan surkeaan esitykseen Kaksimetrinen nainen Amerikasta esiteltiin:
lyö palloa korkealta ja kovaa, joku yritti myydä ilmassa kelluvia narunipusta
Kerran ostin sarkahousut, käyttökelpoiset kesät talvet,
ei purrut läpi sääski ei pakkanen
Humu oli niin lievää, että kuulin kurjet:
painuivat pohjatuulen mukana sinne minne pitikin
Minäkin siitä sitten
Otetaan kilo mustaa ja kaksi valkoista,
litra kirjoitettuja ja toinen kirjoittamattomia sääntöjä,
mausteeksi muutama hyppysellinen odotuspaineita
ja tehosekoitetaan kunnes ainesosat ovat tasalaatuisia
Juoma nautitaan viikon mittaan sisäisesti irvistellen
mutta ulospäin positiivisena kasvolihaksia käyttäen
Työviikon jälkeen käännytään silmänkääntäjän puoleen:
huijaa meille elämää
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/422-haaste.html
Jostakin tunkee valoa Alan nähdä
mitä kaikkea täällä on Tarvitsenko jotain?
Tämä riittää, ollaan vain
Houkutat aistejani auki
Juuri näin on hyvä: ovenkahva
erottuu muurista ja saranoissa on rasvaa
Pääsen ulos, voin päästää sisään
Ilma liikahtaa kevyesti, lehti
rapsahtaa tummuvaan maahan
Suljen oven, sen ruosteaaveet
eivät enää kirskuta hampaitaan
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/421-haaste.html
Kärpänen katossa hämähäkin verkossa
hui miten ihminen ajan
Hui miten helposti sanat sinussa
kuin rautajyvät magneetissa
Mikä tuulensuoja viluiselle
piikkilanka-aitauksessa hui
Miten piikit ihon suojana
ja iho niin arkana, että piikkejänsä hui
Hui miten ajan pelko
hui miten pelon aika Hui!
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/421-haaste.html
Juuri ja juuri maasta erottuu
poikkipolku Omani ei sen kummempi
Pysähdyn risteykseen
Ehkä polun tekijä on matkalla tännepäin
Ilta on jo pitkällä, asetun pitkäkseni
Ehkä näen hänet aamulla
Ehkä on vain tuuli
ja putoavien lehtien kahina
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/420-haaste.html
Kahdeksan urheaa kurkea
torikokousta lentäen pitää
hetken pyörivät sinne ja tänne
käy ylhäällä mekkala kova
Kohta järjestys selviää
aura muodostuu ja ääneti
painuu päin etelää
Hymyilyttää
Hyvää lentoa!
Sinä olet, ettei kaikki olisi
sitä mikä tunkee väkivalloin
läpi aistien verhon
Sinä et ole, että voisin
vetää sinut päähäni kuten vedetään se
ettei muuta välittyisi tajuntaan
Sinä olet, että olemisen
ja olemattomuuden rajaviiva
erottuisi hämärässä, että
oleminen kirjoitettaisiin painavammin
kirjaimin kuin olemattomuus, että
tuntisin elämisen iloa
hiusrajasta nivusiin
nivusista varpaanpäihin asti, silloinkin
kun se kaikki tunkee lupaa kysymättä
aamukahvin kitkeräksi mausteeksi
Suolaveden syömän meriraukan
tuulen vihellyksestä karsittu valitus
kärsimyksen signaali
aaria välinpitämättömyydestä
on kuultavissa revontulien yönä
kun se lähtee vetoomuksena ulkoavaruuteen
hylätystä kalastuslaivasta
autiolla rannalla
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/419-haaste.html
Kalenteri piippaa pitkin päivää
kun on aika ponnistaa aidan yli
Ratakierroksen aitavälit kuin satasella
Lapsi ei tajua että on syksy
yrittää lähteä kesähepeneissään
ja lähteekin, itkun kanssa ehtii kuljetukseen
Wilmasta tulee viesti ettei suostunut välitunnilla ulos
Sitä paleli (ehkä se huomenna on järkevämpi)
Pyörän kumi on tyhjä ja pumppu hukassa
liian monta minuuttia Koiran ulkoilutus jää
kusetukseksi takapihalla
Ratakierros on vasta alussa
Aidan ohituksia, riman alituksia, ratarikkoja
ja illan päätteeksi tulostaululla: hylätty
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/418-haaste.html
Jos tulee ilta
jolloin sanon itselleni:
olet tullut vanhaksi
kun keho menee säröille
pintaa syvemmältä
Ehkä silloin tajuan sen
mikä minun pitäisi tajuta nyt:
miten paljon naarmuja
on vielä terveyttä
Emme tienneet onko paluuta
Ihailin asennettasi: parempi niin
kuin yhtä pitkitettyä lähtöä koko elämä
Enkä tiedä nyt olenko palannut
vai paennut
Ja minne sinä jäit!
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/08/416-haaste.html
Erehdys ja parahdus kuin kaksoset
*
Joskus erehdys on niin herkässä
että riittäää pelkkä tervehdys
*
Onko muuta erehdystä
kuin arvata väärin lottonumerot
*
Onko suurempaa erehdystä
kuin keskittyä välttämään erehdystä?
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/08/417-haaste.html
Taloon kutsuttiin
sisustussuunnittelija Kuuntelee
innostuneen väen toiveita tapeteista,
niiden väreistä ja kuvioista ja sen sellaisesta
Kuulee tupajumin naksetta kantavissa rakenteissa
Näkee puujauhon, tuntee lahon ja homeen hajun
Tilittää myöhemmin: tämän täytyy johtua iästäni,
historiani on meluisan hiljaisuuden tinnitusta
Silmiini on kasvanut mustakaihi
ja onko lemu sitä että itse mätänen
Makuaistini suosii karvautta eikä tuntoni
tunnista nyrkiniskua herkempää
Mitä sinulla on lyyrisen
ilmaisun ylivaltaa vastaan?
Sotavuosiin verrattuna
tarkka-ammujia näkyy nykyisin haravoin
rippeitä seipäiden juurilta
Ovat alkaneet kasvattaa juurisilmuja
Haravoin ja haravoin ja harvoin
on sänki niin puhdas
Kuin ajeltu leuka, leikattu määräraha, partavero,
leikattu konjakki korsussa
Kajakkikaksikko uimarannan puskakassa
ährää ja tuhraa turhaan
Nousta ylös kalliolle
vedettynä tai kiipeämällä
Tulla alas
putoamalla tai laskeutumalla
Tavata ihminen
ohittamalla tai kohtaamalla
Nousta ihmiseen
tulla alas ihmiseen
Tulivuori
Oliko se valo
kipinää iskevä taru:
joku sanoi että tuolla,
menimme perässä
Selät kääntyivät merelle
eikä linnunrataa enää näkynyt,
Monet menehtyivät hiekkaan
ja olimme sentään merikilpikonnan poikasia
Eilen vielä turvallisen kuoren sisällä
Vuoristolinnassa elää prinssi, uljas tietenkin, nimeltänsä Sakari
Kuningataräiti tahtoo hänet naittaa
kauniin ja kiltin tytön kanssa,
jonka toivoo löytävänsä, yksitellen haastatellen
Aina aamuisin herättyään prinssi näkee ikkunastaan
pitkän jonon: on edessä taas kaamea päivä suuressa salissa
Äiti kuulustelee tyttöjä Jos joku prinssiä miellyttää,
ei se kelpaa äidille ollenkaan: mokomakin lutka!
Lopulta prinssi saa tarpeekseen ja pakenee tunnelin kautta,
mihin neuvot antaa vanha puutarhuri Sakari päätyy laakson lammikolle,
jossa sammakot elää kurnuttavat ja nappaa
hallitsijanaaraan: jos et suutele minua puristan suolesi ulos
Oletko hullu, jos sua pussaan muutut sammakoksi
Sitäpä juuri tahdon Omapa on syysi Muori muiskauttaa
suoraan suulle Niin tulee uljaasta prinssistä
mamukurnuttaja sammakkolampeen Saa nimen Saku
Naimahuolista prinssi ei pääse eroon: menee onneton
ja ihastuu Hillevi Hiireen, kärsii kirvelevän tappion
musikantille, alkaa vakavissaan pohtia
paluumuuttoa kuningataräidin linnaan
Eksyykö koskaan kukaan hyväsydäminen
moiselle kosteikolle suutelemaan?
Sitä valitettavasti emme saa tietää, mutta ovathan
nykyiset neidot seikkailunhaluisia
Oliko pakko tulla tästä välistä,
varmasti näit seittini vasten aurinkoa
Juuri kun aamulla sain sen valmiiksi,
oliko pakko näitäkin mustikoita risukosta,
onhan rinne niitä sinisenään,
sohia häkkyrälläsi
Luuletko että ostan verkkoni
jostain halpahallista,
vituttaa niin vietävästi
Pistän nettiviestin juoksuhämähäkeille
brasilianserkuille Tulevat tänne banaanilastissa
kisojen jälkeen Pistävät sinuun
sellaiset myrkyt, että potkaiset tyhjää
Oliko tosiaan pakko?
Kaksivuotiaan katse on suora,
utelias ja syvä
Muuttuu hymyksi, lopulta
yhteiseksi nauruksi
Tulin hoidetuksi
sanapasanen 