synnyttyäsi aika syntyi mukanasi
sillä ei ole ikää elit sitä
kuin se olisi omasi kunnes
annoit ajan mennä menojaan
vailla mustasukkaisuutta sen riennoista
vailla omimisen tuomaa itsevarmuutta
ja syntyjänä synnyit uudesti aikaan
ajan tuolla puolella
ilman muuta nimeä
moottorirummut jyrisevät
asfalttia vasten
se ei ole enää kuuma
taakse jäivät pitkien aaltojen
jymy
johon metsä vastasi hyräilyllä
ja tiaisten teemaa toistavat
tinapillit
nyt usvan vaimennus
orkesterisyvennyksessä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/09/378-haaste.html
tikkaiden alapinnassa pisarat
roikkuvat kuin voimattomat kiipeilijät
ja narulla kaksi paitaa
antautuneina ylösalaisin
kalsarit hymyilevät
jotenkin vinosti
olen ruskamiehiä
enemmän maan kuin puun
puu kasvaa maasta
ja maa puusta
kun olen kasvanut täyteen mittaani
kasvatan molempia
nainen lapsi ja koira ovat katoamassa
taivaanrannan taakse
kun vanha mies tyttö ja poika
lähestyvät heidän majaansa
sen pihassa liehuu kaukaisen maan lippu
puolijuopuneet kullankaivajat
ovat tunturikolmion kolmas sivu
matkalla juhliinsa täyttämään toisenkin puolen
ilmasta käsin näkee
miten heidän kulkunsa leikkaa
tyhjältä majalta palaavien reitin
eikä kohtaamista voi väistää
ruskavärien avaruudessa
pieni lapsikin kävelee puoli päivää valittamatta
ja iso mies lentää riekon siivet selässä tunturin yli
kaukaa omilta mailtaan aurinko
heittää kaltevoituvaa valoaan
varjojen syvyydessä
satojen vuosirenkaiden mänty
rapsuttaa kilpikaarnallaan lasten poskia
toivoo että halaajat palaavat
vielä kun kaarna ja neulaset ovat pudonneet
ja pinta hopeanharmaa
ryppyiselle poskelle sileä
*
paikallismyymälän aulassa
vanha mies katse pysähtyneenä
tai ajatuksen narukerän alkua
sumuverhoon karkaavia ääriviivoja
tavoitellen
muistinpuuskaa kuin Mooses sauvaa
jolla halkaista unohtamisen kaislameri
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/09/376-haaste.html
kurjet suuntaa etelään
kurjat pohjoiseen
elintasoturismia
lausuu
herra Hakkarainen
lentää Phuketiin
syysaamu kirpeä koitti
koivu huomasi naamansa kellastuneen
säikähti lääkärin pakeille
siltä seisomalta
tämä totesi että on tainnut tulla ryypättyä
selvä rasvamaksa
olihan tuota tarjolla melkein joka päivä
juotavaa meinaan myönteli koivu mitä nyt tehdään?
ei muuta kuin vaatteet pois ja unihoitoon
toukokuussa kaikki on toisin
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/09/375-haaste.html
’kaikki mikä virtaa pysähtyy
pupillit jäätyvät laajuuteensa
valkoiset rystyset ohjauspyörään
liikennevalot vaihtumiseensa
vain tyttö suojatiellä
h i d a s t e t u s s a l i i k k e e s s ä
jokainen millisekunti
kestää minuutin ikuisesti
koivujen vihreää vähän
keltaista takana kuuset
tummat kuin pohjoinen yö
tuohiset rungot takana kallio
tumma kuin pohjoinen yö
valon lähde on laskenut mäkeä
justeerin mustaan terään
perse verillä
vannottu vala taottu vanne
arjen vakaa panta
pitää paloja kasassa
mielen kasarmilla
ammottavia aukkoja rivistössä
järjestyksen vihatut rintamakarkurit
jahtaavat merkityksiä
syvyyksistä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/08/375-haaste_27.html
1.
kuolema sinä liioittelet
istun soutulaitteessa
soudan pakoon lautturia
omaan tahtiimme kumpikin
minulla kolikot myönnän myönnän
vielä kehonlämpöiset
valmiina taskussa
*
2.
hetken viipyvä lämpö
aurinkoiseni
seinustalla tuulelta suojassa
viivy vielä hetki
ennen pilviä sadetta
*
3.
kostea hautova lämpö
kompostoi ajatukset
aamulla luoteistuuli
pidättelee inisijöitä koloissaan
*
4.
enemmän märkää kuin lämpöä
parempi olisi hanki ja jää
toiveet pakasteessa
*
5.
pilvettömön päivän
liikkumaton ilma illalla
heijastaa lämmön
takaisin avaruuteen ihokarvat
nousevat pystyyn ja hallaharso
suon päälle
*
6.
kyynelyökkösen toukka matkalla
koteloitumaan
luottaa että talven yli
riittävästi lämpöä
nousta keväällä siivilleen
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/06/373-haaste.html
hän kertoi hänen vatsalihaksensa romahtivat
hänen naapurinsa ja osavaltiomme kuvernöörin vaimo
todistivat hänen vatsalihastensa romahtamisesta
yrityksemme personal trainer tarjosi apuaan
vatsalihasten romahdukseen
hänen ja tehokkaan tuotteemme (The Anticollapse)
ansiosta hän pääsi eroon romahtaneista vatsalihaksistaan
jos sinulla on ongelmia käänny luottamuksella puoleemme
sinunkaan ei tarvitse elää romahtaneiden vatsalihasten kanssa
neljättä koneellista ämpäriin tyhjentäessäni poimuri kimposi kädestä ja kolisi
pitkin kiven kylkeä kuulin tutun urahduksen huikkasin tuu pois sinut on nähty
Karhu kömpi kahden pikkukuusen muodostaman suojan takaa sen näköisenä
että oli ollut päiväunilla kertoi nähneensä taivalla Otavan nyökkäsin karhut
eivät erota unen ja toden maailmaa toisistaan enkä katsonut vaivan arvoiseksi
alkaa moisesta saivartelemaan mitäpä se haittaa näin meidän kesken kysyi
vähän nolona piarasinks mää sanoin äänen lähteeksi muuatta näyttelijää
joka oli pistänyt sen sitten runokirjansa nimeksi ja niin sai uusi taideteos
syntynsä kustannusyhtiö Otavan toimesta jatkoin vielä itsekin haaveilevani
sellaisesta uroteosta Karhu valitti pudonneensa kärryiltä lohdutin että niin
minäkin nyt pitää tyhjentää rakko ettei tuu housuun samalla mietin mikä
kannattaisi pistää runokirjani nimeksi selkäni takaa kuulin Karhun
kommentin: mulla ei tuu koskaan housuun – hei tuohan kuulostaa hyvältä:
mulla ei tuu koskaan housuun siinä se oli! nimi joka ei sisältöä pahenna
jos ei sisältö nimeä enää tarvitsee vain keksiä muutama runo kansien
väliin ja se on siinä! vuolaasti kiittelin Karhua poislähtiessäni se raapi
päätään vähän ymmällään ja varmaan pyörittelikin sitä en enää katsonut
taakseni marjaämpäri pyöräntangossa päästelin metsätietä toistellen
mulla ei tuu koskaan housuun!
viitteet: http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/antti-holma-kauheimmat-runot/2100003
https://sanapasanen.wordpress.com/2013/07/24/sola-dei-gloria/
kylän aamuaskareet uneliaat
rutiinit ovat geopoliittinen suojamuuri
kauhun ja terrorin kokeneelle
lepokeidas sateenapea vehreyttä
murtavat viivästyneen kukinnan väriläiskät
koivuissa jo häivähdys keltaista
ei johdu totisesti kuivuudesta
vesikuuro rappaa bussin ikkunaa
kylä häviää maisemaan kuin järven pohjaan
kaksipii kertaa juonen säde on valheen kehä
päättymätön kierros toisensa jälkeen lopulta
käärme menee pyssyyn sille syötetään panokset
carpe diem ja muuta paskaa
rikastetun jätteen iskeytymä
iskanderohjuksen kärjestä päin iltaruskoa
sitä rantakivillä ihailevien hanhien selkään
raskaiden ajatusten kärki tonkii pirunpeltoa
täällä syntymisen ja kuolemisen luottokorttivyöhykkeellä
mysteeriä kynnetään etsien sanaa
joka pysähtyisi kohdalle mutta
vilistävät ohi sadasosasekunti per kappale –vauhtia
kuuluuko tämä johonkin
vai onko tämä se jossa kaikki on
moraalin jakolasku ei mene tasan
viisauslauseiden jakokulmassa
mikä määrä tietoa
on katoamassa
koiramme mukana:
ainakin kuudentoista talven
postinkeltaiset viestiketjut
heinätupsujen hajukirjeet
eikä ole hakkeria joka ne avaisi
ei digiarkistoa johon niitä tallentaa
voi hiljaisen tiedon katoa!
jos silmä tunnistaisi olevansa
silmä ei se kuitenkaan
voisi nähdä itseään
jos tuntisin mammutin Olemuksen
olisi sivuseikka näyttäisikö Se
norsulta vai kirahvilta
vierailin mustikkaplaneetalla
mustikassa
koversin sisältöä lusikalla suuhun
lujuuslaskelmien
puute kaihersi
kuinka ohueksi voin syödä
ennen kuin kuori
romahtaa päälle
kun tulin mustikasta
sininen olin
sisältä ja päältä
siniset sormet
sinisin ajatuksin
sanapasanen 