Oodi jäälle
Olet kylmä ja hyvä niin
itsesyytösten virtaa hyydyttämään
mielen aristavaa niveltä viilentämään
jää hetkeksi sisälleni jää
sielun vuotoa seisauttamaan
ajatusten villiä laukkaa aitaamaan
Olet kylmä ja hyvä niin
sielun sinelmiä hoitamaan
jää hetkeksi sisälleni jää
kunnes sisälläni hellittää
Varis pelastui vaivoin
tiheän metsikön suojiin
kanahaukan hyökkäykseltä
veti henkeä pensaikossa kun
rotta iskeytyi sen kaulaan
Unessa minua kovasti kiusasi että rotta
kaatopaikkojen nälkäinen soturi oudossa ympäristössä
parempi variksen kuolla haukan kynsissä
tai kärpän hampaissa ja että meni niin
väärin kun kuolemaan joutui
juuri kun turvaan räpiköi
Väkijoukko huojuu aukiolla odotus
tihkuu läpi rituaalikuntien
tuliaseiden ääniä kaukaisessa metsässä
hyviä ihmisiä kuolee
tuhovoimaista sorminäppäryyttä meren pinnan alla
jonka pintaa vihurit kuvioivat
Värikkäitä kuvioita kuin silkkipaperia
leijaa ääneti näkyviin kohahdus
käy väkijoukoissa
pakomatkani alkaa hylätyille asuinseuduille
autiotalojen lahonneet välipohjat ovat parhaita
piilopaikkoja keuhkonkärjillä hengitän
melkein näkymättömänä hajuttomana
tuskin koirankaan aistittavana
tikasaskelmat pettävät jäljittäjän alla
valokiilan heilahdus oven narahdus
loittenevat askeleet vaara on hetkeksi ohi
Unien selitykset valuvat teistä
kuin viini juomanlaskijoiden kannusta
mutta kertokaa ensin uni jonka näin
niin tiedän oletteko huijareita
jos osaatte selittää uneni oikein
tiedätte myös unen jonka näin
jos ette tukin suunne pöydässäni
on pötyä jo yllinkyllin
(viite: Dan. 2)
Kaikella millä on loppunsa
on myös alkunsa
siinä välissä on alun loppu
ja alkava lopun alku
mutta on huomattava:
ilman loppua ei olisi ollut alkua
sitä että alku alkaa
ja se kestää ja lopulta loppuu
että uusi voisi alkaa
Vielä on syytä huomata että
alun suhdetta loppuun ei voi
määritellä ajan järjestyksellä eksymättä
jankkaamaan munasta ja kanasta
mikä niitä molempia
suunnattomasti huvittaa
Kirkas tammikuun päivä
kääntyy hämyyn niin pian
polttava rakkauteni
huurruttaa majan ikkunat
ja saarten silhuetit häipyvät
laajenevien jäiden ryskeessä
Takkatulen sihisevä loimotus
kynttilärivi
majan ikkunalla kaipaus jonka
ääriviivat piirtyvät
tummeneviin ruutuihin
Rakkaani Tuntematon!
Mielen surkastumistaipumus
halu vähentää ärsykkeitä lisätä
niiden kontrollia kiertää
itsensä liekaan liikkumattomaksi
Minuus systeemin osana
Jumalien kierrätys
on ehtinyt jahveen
epäluuloiseen ja oikulliseen
Markkinajahve erottelee akanat jyvistä
ja karistelee ne
renkipojan rattaille
Suorita rituaalit väärin
ja pörssissä leijona kiljuu
kita ammollaan etsien
raadeltavaa käyriinsä
Se mitä tapahtuu
jää kovin hämäräksi koska se
sekoittuu vaahtoon
jossa mitään ei tapahdu
mutta se on näyttävää
Yhdessä tämä massa tunkee ihmisen
hengittävät huokoset täyteen kuin
tilastollinen vuosikirja numeroita
on niin kova huuto että hyvä meininki
on korvatulpat jos metsässä koko ajan
myrskyäisi ilma täynnä roskaa
jos sumu meren yllä ei väistyisi
jos aallokko estäisi rantaan pääsyn
Olin leipuri leivoin
taikinatiinusta
uusia toivoja maailman markkinoille
leipätyöstä jäi leipä suuhun
suu leipään työtä teen
nyt huvikseni huvi on
pikkuleipätyöni
Huolet hallitsivat hallitsijaa
kuningas matkusti lapsen luo
lapsi leikki kuningasta
ryppyjä otsalla suu mutrussa
kuningasta nauratti
koko paluumatkan
Myöhemmin kun huolet palailivat
hän teki papereista palloja heitteli
ministereilleen: ottakaa koppi!
Tuijotan ajan jäävitöntä lävistäjää
että nyt olen ja että kohta en mitä se on
väliverhon takana seisoin sängyn vieressä
ajatellen että joskus olen isä kuin isä
Oli saanut rintamalle kirjeen josta
en tiennyt ennen kuin aika lävisti hänet:
veljesi kuoli toinen katosi kolmas vangittiin
tule sinä edes elävänä
Se on kova pyyntö läpi elämän
Nyt tehdään kirjaimista
leikkikehiä ja hiekkalaatikoita
ja ne kirjaimet muodostavat sanoja
kuten leikkikehä ja hiekkalaatikko
*
Nyt tehdään myös omenapuusanoja
joissa on kirjainomenoita
käärmeet luikertelevat siimeksessä
ja kehuvat että tulet viisaaksi jos syöt niitä
omenasta kurkistaa mato ja nyökyttelee: näin on!
*
Kun kirjaimet kipittivät toistensa luo
ja sanat ravasivat lauseiksi
ajatus arasteli olevansa kuokkavieras
Veti viltin korvilleen
uskoi että tulevat herättämään
kunhan ajat kovenevat
On tarinoita hukkuneista
jotka jäivät ilmataskussa
eloon kylmässä vedessä
mutta oletko kuullut kuolleesta miehestä
joka ei kuollutkaan jäätyään
aikataskuun jossa vietti sata vuotta
Eräänä talvi- iltana
joulukynttilän hämyssä
hän kurkisti peilistä
näkyivätkö hänen kasvonsa
keskellä hartioitani vaiko
jostakin olan takaa
Saarten silhuetit
kaislat kauhtuneet
pihlaja oksin peitteisin
veneet unillaan
Talvesta talveen jotakin
yhä paikallaan
Olen liian hidas ja hiljainen
tähän räiskyvään vuoden vaihtoon
(antakaa anteeksi kaikki
te joiden kello on oikeassa)
ajattelin pitää oman uuden vuoden
jonain sopivana päivänä
(kuitenkin ennen juhannusta)
kun kaikki merkit ovat kohdallaan
kun kuulen oikean äänen
Historian
pitkät liepeet repeilevät
maata laahatessaan kertyneistä
trendeistä tehtävänä
pitää yllä sykettä
sätkivää kuin kalan tuskanpotkut
Lahoamisvaiheen alussa
maapallossa jäärälaji homo stultus
kaivaa käytäviä kuoren alla
kirjanpitäjät pistelevät
nilaa hamsteriposkiinsa
syövät sanansa leipänä
idänräätälit lupaavat
puupalttoita lämpimikseen
järsivät jälttä
omenapuun siemeniä taskussa
mihinkäpä niitä hiekkakuopassa
Jokainen tarvitsee
oman nurkan jonkin loukon
johon hetkeksi käpertyä
niin pienen ettei mukaan mahdu
mikään maailman murhe
vain polvet leukaan
ja silmät kiinni
ajatuksen esteetön polku
paikkaan joka on arvoitus
paikkaan jonne se ei koskaan
tämän jälkeen ehkä enää osaa
Aamuyön
utuisella täysikuulla
lumi ja ilma ovat yhtä sinertävää sintua
kuin maidon kaikki kerma olisi
kirnunnut itsensä keskelle
voisilmäksi maiseman
jouluhuttua
sanapasanen 