Grid of posts 2×3

      Suoriudun ylös roskia olkapäillä, takinliepeessä rapaa, eletyn ja elämättömän elämän maasta näen sinut pisaroivan sumun läpi Sanot että kävellään, niin kävelen ohi jääkautisen siirtolohkareen, läpi hämärän kuusikon, viljapellon pientaretta pitkin, jossa karhu kauhoo kauraa Kävelen vielä kun aurinko lopettaa Kun en jaksa, painaudun heiniin Sinä yönä ei sada Myyrä liikahtaa ruohikossa, pöllö Read more

      Jälkemme hävinneet askelten mereen, tekstit lyhtypylväissä vaihdettu siellä missä kuljimme kerran Muistelon ja ennakoinnin välissä hengitän syvään Loppuunkäveltyjä kenkiä ei kannata kasata polulle: niin kaun kuin uteliaisuutta, riittää polkuakin Kengännauhat pitävässä solmussa syntyy uusia jälkiä askelten mereen viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/462-haaste.html Read more

      Tien varrella talo, sinne portaat ja ovi Ovi lukossa, lukossa kieli, se laulaa ja soi: sinä olet jousi ja lukkopesän valtias, minä olen kieli, joka voimastasi liikkuu Sinä olet ovi, joka sallii ja sulkee, minä olen saranat, joilla ovi kulkee Mutta kuka nousee portaita ja kääntää kahvaa Tien varrella talo, sinne portaat Read more

      Nyt kun on aikaa, kun kiteeni ovat asettumassa paikoilleen, osaksi jotakin, josta en paljoa tiedä Ajattelen mitä ajattelen    Että kuljet metsässä ja ajattelet, että istut kohta saunan portailla ja ajattelet mitä ajattelet, metsän hämärää ja mustikoita, kaikkia jotka niitä syövät   Siellä missä auringon säteet pyyhkäisevät korkeiden puiden latvoja, ennen pilviä, Read more

        Veden pyörteistä on noussut, taivaankankaan läpi revennyt,              aikasäikeinliikkuja kivipesästään Liekkirihmoin polttanut tiensä kaikkiin elementteihin   Läpi aikakausien, aistien rajallisten rajojen yli              kuuluu sen äänetön kutsu       Read more