Grid of posts 2×3

  • Se mikä aina ei koskaan

            Veden pyörteistä on noussut, taivaankankaan läpi revennyt,              aikasäikeinliikkuja kivipesästään Liekkirihmoin polttanut tiensä kaikkiin elementteihin   Läpi aikakausien, aistien rajallisten rajojen yli              kuuluu sen äänetön kutsu       Read more

  •       Hämärä joka sijaistaa aurinkoa yön yli, sateisen päivän pitkä hämärä, paksusammalkuusikon, punarinnan hämärä marjapensaan alla Valottoman kujan, kulissien, mielentilan, kielen, tajunnanrajan hämärät                                Porttina                            … Read more

  • Etiketti

          Nousen portaita rinteessä, koivikon seasta alkavia Ne jatkuvat puurajan jälkeen tummuvaa taivasta kohti, päin Otavaa Hiljaisuuteen jossa hengästyminen on vastoin etikettiä Pysähdyn tähän ajatukseen Ajatus pysähtyy Read more

  • Osien summa

          Männyn oksat moittivat runkoa mitättömäksi Halusivat itse rungoksi Kasvoivat kilpaa pituutta Talvi satoi lumikuormaa, eivät kestäneet sitä Puu keloutui, tikat koputtelivat Pesäkoloissa poikaset kuulivat kuivuneiden oksien kähinää siitä kenen idea oli kilpailla runkoudesta Read more

  • Aistit

          Silmät kuin suolampi, kasvavat reunoiltaan kohti mykiötä Kuulo kuin peltitynnyri kosken partaalla Haju ja maku: vaikka paskaa söisi, jos sokeria päällä Tunto on tunnoton, olokaan ei onneton, ihan vaan olematon Kuudes: kun otsassa kuhmu, että törmään varmaan kohta johonkin Read more

  • Möhö

          Pilvet liikkuvat nopeasti, varjot uhkaavat, tuuli ei tiedä minne se haluaa, puut ovat ymmällään     Metsän päällä Möhö, silmänsä tyhjiin satanut, niiden pohjalla yhä kytö Painan otsani maanviileään kosteuteen Read more