Grid of posts 2×3

  • Sininen

          Värien meri, kiehuva ja kuohuva papupata maailman hellalla velloo punaista, mustaa ja oranssia   Käännyn sinisen puoleen, sen herkkiin sävyihin, surumieliseen viileyteen, joka ei liikoja lupaile ja pitää sen       viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/442-haaste.html                       Read more

  • Kuuntelen hämärässä

          Seison paikallani metsän laidassa kuuloani terästäen, mutta turhaan Se mitä kuulen kuuluisi muutenkin: valtatien armoa antamaton jyrinä (talouselämä siellä elpyy), häkkikoiran kaipaava ulina, jonnekin täältä pois! (vaikka suden matkaan)   Helmipöllöä en kuule         Read more

  • Puu

          Olla koko ikänsä saman metsän sama puu samassa paikassa tai   olla puu, joka lähtee liikkeelle   Tulla paikkaan, jossa tunnistaa runkoutensa minuuden, oksistonsa toiseuden   ulokkeina itsensä ulkopuolelle   Tuntea juuriensa tukevuus tuulessa, kun ne muuttuvat aristaviksi kiinnikkeiksi   liikkeelle lähtiessä   Kuunnella maakorvin juurisilmujen rapinaa, lehtiensä havinaa, kuihtumisen kahinaa  … Read more

  • Ei liian myöhäistä

          Ei ole liian myöhäistä tajuta, lyödä pirstaleiksi vääristävää kuvastinta, ei liian myöhäistä uskaltaa tuntemattoman metsän läpi ja löytää sen katveesta lähde, juoda suusta suuhun, katsoa silmästä silmään   Vaikka silloin on jo ilta, ei ole myöhäistä palata metsän läpi, aistia ennen tuntemattoman ja pelottavan, ennen epämääräisen hahmottomassa, tunnistettavia hahmoja, yksityiskohtien kirjoa, joille… Read more

  • Hulinaa

            Tällä kadulla noin tunnin päästä voi kuulla jäteauton peruutusäänen Kerrostaloon, sen yhteen yhteen ikkunaan, on syttynyt valo ja aamu-uneton ukko köpöttelee kadulle Kaksi jänistä pinkaisee karkuun   Sitä katuelämän hulinaa!         viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/440-haaste.html     Read more

  • Maailma vaihtuu kiven kohdalla

          Kaava pysytteli aluksi taustalla Vähitellen se ilmestyi näkökenttäni reunalle totuttaen minut itseensä Kävi lopulta niin tuttavalliseksi, että   yhtenä iltana nappasi niskalenkin hädin tuskin selvisin kainalonsa alta, varmaan laihuuttani, juoksin metsään, sen kiven kohdalla pysähdyin ja käännyin   päin ahdistelijaani, kiven takaa nousi hirvi Kaava kalpeni paperiksi, hirvi rouskutteli sen suuhunsa ja… Read more