-
Matkalla
Harvoin muistan olevani matkalla aamusta iltaan, illasta aamuun Maanataiaamusta sunnuntai-iltaan tammikuun alusta joulukuun loppuun kiertää aurinkokunta linnunrataa lähes miljoonaa ja lähestyy Andromedaa puolta miljoonaa Molemmat yli kahta miljoonaa päin jotain massakeskittymää eikä minulla siihen ole muuta roolia kuin istua kyydissä toisin kuin matkassa, joka minussa ilmenee, kun en muista jotakin minkä… Read more
-
Perhosmielteitä
Halusin puhua keisarien vaatteista kun keisarinviitta lepatteli ohitseni Hyvä perhoskesä päättyy suruvaippaan Se laskeutuu hatulleni, työntää imukärsäänsä suolaiseen päähineeseen nimeään vahvistaakseen imee minusta surua piisaa jaettavaksi asti lammashiljaisuuden keskellä taputan keisarille vaisusti, sillä pärjää jo kohtuullisesti Jaan suruvaipan kanssa osanoton näkyviksi taputetuista olemattomuuksista Olemattomiksi vaietuista näkyvistä Read more
-
Tämä on syksy
Nuori nainen vailla historiaa, mies vailla ominaisuuksia tien päällä joka päivä tietämättä minne se milloinkin vie Vanhempana puuenkelinä mummouden ankarissa välierissä, kun kotona kaikuvat yksinäiset askeleet: ikuinen ongelma uus- ja vanhaperheissä? Tämä on syksyä elämän kiertokulussa ajan, ihmisen, armottoman kosketuksen alla (haasteena Zen Cafen albumin vuokralainen biisien nimet: Tämä on syksy… Read more
-
Varovasti!
Pilveen vetäytynyt hiljaisuus ottaa puhelua jonnekin Vastauksena kaukainen jyrinä valmisteilla on vallanvaihto ennen kuin ensimmäiset pisarat Ja maa että varovasti, varovasti edellisestä kerrasta on niin kauan! Read more
-
Ohituksia
Myhkyrä tiheäsilmäisen verkon alla on vihje olemisen mahdollisuudesta tapahtumissa jotka lämpö uhkaa sulattaa kalvoksi Joka aamu yksi yö vähemmän löytää Löytää kuka löytää turha on tyrkyttää kuin pyrkisi johonkin toisen suhteen, vieden löytämisen ilon tai surun elimistöltä, jonka sietokyky tapahtumisten ja olemisen keskinäisestä suhteesta on tuntematon Monta ohitettua merkityksellisyyttä ja joutavanpäiväisyyttä… Read more
-
Puhuttelu
Oletko ajatellut historian tuulta ja kuivunutta lehteä, nimesi seinää täynnä nimiäsi joiden kohokirjaimet kukoistavat valona yössä ja kuoppaa, josta seinän aineet kaivettiin kuoppaa, jossa myrkkyvesi syö nyt maata sen alta ja kun seinä kaatuu ja kirjaimesi irtovat, muodostavat uusia sanoja, kertovat kuoppaan menehtyneiden nimet Ei, tietenkään et ole, et usko historiaan, historiahan alkaa sinusta,… Read more