Puhuttelu

Oletko ajatellut historian tuulta

ja kuivunutta lehteä, nimesi seinää täynnä nimiäsi

joiden kohokirjaimet kukoistavat valona yössä

ja kuoppaa, josta seinän aineet kaivettiin

kuoppaa, jossa myrkkyvesi syö nyt maata sen alta

ja kun seinä kaatuu ja kirjaimesi irtovat, muodostavat

uusia sanoja, kertovat kuoppaan menehtyneiden nimet

Ei, tietenkään et ole, et usko historiaan, historiahan

alkaa sinusta, sinä olet historia, jonka veri

peittää säälittävyytesi läpinäkyvyyden, kun housusi

roikkuvat patruunavyön varassa

Et tyytynyt olemaan metsän puu, nyt olet

kuihtuva lehti, jota historian tuuli odottaa