Grid of posts 2×3

      Puron yli on helppo hypätä hymysuin puolelle, jossa kulku helpompaa                Olen iloisten vesien laulu silloinkin,              kun lumi ei piittaa vuodenajoista,              aurinko vähät välittää, tuuli on oikukas   Puro levenee, loikkaaminen vaikeutuu on päätettävä kumpaako rantaa kulkea Kalliot, tiheiköt, sivupurot haastavat                Olen vakavien ponnistuskivien laulu,              lumi… Read more

      Emäntäni on hiukan aadeehoodee vaikka vilkas olen itsekin luonnostani verhoja ylös kaapin päälle, sieltä lamppuun kuin liaaniin katoan nopeasti ilmestyn nopeammin Kun emäntä huutaa minua kurkistan heti vappuhuiska päässä ja hän että siinähän se herra… mutta ennen kuin enempää ehtii jo muualta virnistän ja jatkaa hän …ei kun tossa   vainen   viite:… Read more

      Lumen läpi kulkenut horjahtelee jääkokkareita laahuksena, kuusenneulasia, niitä kuivuneita sukkien sisällä, paidan alla jousi jokseenkin suora, ei myönnä sitä, kieltää niin ponnekkaasti että vähemmästäkin käy ilmeiseksi, vaikka aurinko kysyy kelpaisiko ilmainen energia Että istu siihen puuta vasten, pistä silmät kiinni ja ota vastaan Äläkä saatana kaiva sitä kännykkää selfien vuoksi!    … Read more

      Takanasi on tapetti, et näe sitä itse, et erotu toisille, jos et liiku Älä ihmeessä ellet halua tapetille, monille riittää että et erotu, tunteminen on vaivalloista, jopa tylsää: kuin muna jota on haudottava pitkään, ennenkuin kuoriutuu Luulevat tapetoivat sinut liisterin kanssa, valon nopeudella Ei edellytä näyttöä , et sotke ympyröitä    … Read more

      Kyllä minä suren, en sure onnettomuuttasi siksi että joku piiskatykillä katuja lakaissut, nuoria miehiä tarpeettomilla sotaretkillä näännyttänyt, kompleksikimppu kruunautti salissasi itsensä keisariksi   En minä sure kohtaloasi siksi, että palo tuhosi   pyhimyksiksi julistettujen jäänteitä Pyhempiä olivat tammipuut, rakenteesi raaka-aineet, ylistivät metsinä paremmin Luojaansa, metsinä joissa ihminen voi kasata mielensä jäännöksiä  … Read more

      Reunojen vellova liike kohti keskiötä Joku sanoo elämä kantaa, minä se en ole En ole Minäolen, olenko Eikukaan? Keskiössä läikkyy värien toisiinsa murtuva skaala, raivoisa häränsilmä, lempeä häränsilmä   Vuosien suolat sulavat vedeksi Mistä on hohde, häränsilmän loiste, prosessista itsestään, ulkopuolisesta lähteestä, omien silmieni sopukoista, minun pitäisi jotakin, ne istuvat pöydillä, päivystävät… Read more