Grid of posts 2×3

    Tie nousee, lumi sen mukana, oksien linjat katoavat lumeen, varvut peittyvät Lumi on noussut ikkunalautojen tasalle, roikkuu katon reunojen yli, pitää räystäistä kiinni Se peittää puuttomaksi nyljetyn aukion, tasapainoilee linjalangoilla, tolppien nokissa kuin kerroskakkuja pelkkää kermavaahtoa   Lumi peittää lumen, katoaa toiseen lumeen, unohtaa itsensä ja lumen, joka sen peittää   Kadotan katselijuuden… Read more

      Minulla ei nyt muuta kuin soiva hiljaisuus, ajatus pysähtyneenä: mitä se on joka on, jossa olen Häivähdys olemisesta vedenjakajalla, jääkannen päällä, vesi syö hitaasti kanttaan auki Pysähtyneenä kuuntelemaan sointia, suljetuin silmin, jotka näkevät saman, minkä koko keho aistii siinä hetkessä, täydellä painollaan, yhtenä pisteenä       Read more

      Miehen päässä on tunneli   Ajatukset kulkevat siellä metrojunassa    Asemia on harvassa Niilläkään juna ei pysähdy   Miehen päässä on silppusäkki  Hän nyppii sieltä punaisia langan- pätkiä   Ne ovat hauraita, niitä ei voi solmia yhteen Otsaa kuumottaa, mies painaa se ikkunaan Ikkuna on huurteinen ruutu autiotuvassa Ruutuun sulaa aukko, siitä näkyy metsä Mies asettelee… Read more

      Tuhansien vuosien takainen, muista jäistä jälkeen jäänyt jää nyt kuoppa täynnä lunta harjun päällä   Kuka senkin näki, näkemättä paikan päällä, silmäkuopallaanko, josta silmä suli?   Öisin taivaan ja lumen hajavalo kerääntyy ikkunaan, kurkistaa tuvan mustempaa yötä   Jos keskityn Jupiteriin, se alkaa huojumaan Seulaset ovat kuukellossa lounasajan kohdalla, kiihdyttimessä törmäytän toivomuksiani… Read more

      Kaikki päivät virta kulkee, ja valoisat yöt Ihmiset ylittävät sen, tuskin huomaavat, matkalla pohjoiseen, matkalla etelään, tuskin näkevät ohi päänsä valokeilan Yöt, pimeät mustat yöt, virta näkee tähdet läpi jääkannen, läpi luonnon ja ihmisen historian se kuljettaa kaiken ja kaikki lippua kysymättä jotka sen kyytiin uskaltavat, joutuvat: epätoivoisen haudankaivajan, omin päin vesille… Read more

      Epäilyksen pöly hakeutuu kirkkaiden hetkien pintaan, se on peräisin sieltä missä vihreä ruoho maalataan kauhtuneen värisellä lateksilla ja yönmusta ruiskutetaan harmaaksi, sieltä missä kirjopyykki pestään 90-asteisena yhdessä lakanoiden kanssa ja katse on salalokerossa taulun takana   Huoneeseen tulevilta tukka ajellaan, tilalle lasketaan sädekehä Lähdön hetkellä se kiskaistaan kaulaan, kiristetään kuristavaksi pannaksi  … Read more