sanapasanen

sudensilmät ja kuunsirpit loistavat pimenevässä illassa

lumoutuvat toisistaan, purppuraa laseissa

lasin takana sade vihmoo mustaa asfalttia

lasin takana sade vihmoo mustaa

lasin takana sade vihmoo

lasin takana sade

                                                lasin takana

                                                kauan sitten menneiden kesien

                                                vanamopolut vuosien kerrosten

                                                tummien aikojen alta tuoksuvat

sudensilmät ja kuunsirpit lumoutuvat purppuraa laseissa

lasin takana kaistale laskevan auringon purppuraa, tuolilla

silmien sirpeissä ja manteleissa valot syttyvät silkkiin

                                                iho silkkinen, jäsenet

                                                silkkiset, rakastelevat

                                                vuosien lustot värähtelevät

                                                yönkuningattaren lehdykät

                                                hengityksen hiilestä kasvavat

                                                hengityksen tahtiin     aukeava kukka

hiili tiivistyy timantiksi, illan rusko on

purppuraa, purppuraa lasin pohjalla

lasin takana himertyvää punajuovaa

yön raukeus peittää, raukeus verhoaa silkin

(Viite: viikon 2 krapusanat rakastella, silkkinen, tuoli

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/09/mit-naiset-ajattelevat/#comments)

Lojun sängyllä, kuuluttaja luettelee veisattavat virret

säkeistön tarkkuudella, luen että universumi ehkä

laajenee valonnopeutta suuremmalla vauhdilla

että suomettumisen historialla on syvät juuret ja

pappi julistaa synninpäästön ennenkuin ehdin katua suomettumista

vastaan sain rokotuksen isän ja setien

sotakokemuksista ja Arvo ”Poika” Tuomisen kirjoista

Olisiko immuniteettini kestänyt viruksen hyökkäyksen

jos olisin toiminut politiikassa, rituaalit ja liturgiat

suojelevat että emme huomaisi, että emme ymmärrä

maailman muuttuvan näkymättömästi nopeammin

ja nopeammin, toisin kuin ihminen siinä kyydissä

                                       syli täynnä historian matkamuistoja

Halkaistiin loppuja pistaasipähkinöitä

lämmitettiin karjalanpiirakat paistinpannulla

Naposteltiin joulun jämiä ja pelattiin uunoa

kahdestaan voitettiin vuoronperään

Oli niin tylsää, että alettiin nauraan

Jos minut pilkottaisiin

tarpeeksi moneen tölkkiin

silakoiden jatkoksi syysmarkkinoille,

voisin tulla syödyksi

viattomien lasten päivään mennessä

Vaikutukseni kalasäilykkeiden laatuun pientä:

                                muutama hippunen luuta

                                parranpaloja millin murto-osina

                                mitä kaikkea sitä nyt onkaan

menevät snapsin ja valkosipulin kanssa

Saa kelvata kuin meri kaloille

merestä minäkin

Pistän marjaämpärit ulos täynnä vettä

on tulossa hyvä jäälyhtyjoulu

Puupinon pressu kuusten alla peittynyt suomuihin

oravilla hyvä käpyvuosi, hyvä oravavuosi kissalla

Komeron nurkassa punainen villamatto, rullaan sen

auki Jeesukselle imuroinnin jälkeen, kissakin tykkää

Terveysministeri on kohdannut enkeli Rafaelin (*)

viime kesänä, siksi Saara nauroi

Jossain loka-auto imee runkoviemäriä

tuoksahdus eksotiikkaa jouluviikolla

(*) nimi merkitsee Jumala parantaa

Kävelen kaupalta, repussa chileläinen

pinot noir ja saksalainen savuolut sekä kauramaitoja

Valokaapelimies haluaa tulla asentamaan piuhoja

emäntä ei diggaa, palataan digihommiin ensi vuonna

Tokmannin kääreistä auottu joulukuusi

karistaa huolestuttavasti kynttilöitä asetellessa

Ulkona pakkasta lähes kaksikymmentä, pientä sisäjumppaa

ennen viikon ensimmäistä saunailtaa

Vielä joululahja turvakodin eläimille:

päivän purut koko porukalle!

Jokainen aika

              olemista, tekemistä, tapahtumista

uusi ja saman tien mennyt

                                nyt, ei enää

Liekin lepatus

           tanssia hautakivien lomassa

puiden talvilepo, niiden

                              näkymättömät prosessit

Lumihiutaleiden vanheneminen

uuden lumen alla hangeksi

kiteiden pyöristyminen            Sulaminen

Satavuotiaana mies ajatteli, että eiköhän tämä ole jo nähty. Tuli taivaan portille, jossa joku tärkeän näköinen peruukkipää selaili henkkarit.

– Missäs sitä on näin kauan kuhnailtu, antaapa kuulua!

– No poikkeilin tieltä sinne tänne, välillä ojassa ja ojanpenkalla . Korkeillakin paikoilla viihdyin hyvin, vuorilla ja puissa. Erityisen hauskaa oli tarkastella maailmaa pää alaspäin, opettelin kävelemään käsilläkin sen vuoksi.

Peruukkipää rypisti kulmia ja mutristi suuta, jossa jo kieltosanaa pyöritteli, kun Pietari palasi kahvitauolta. Oli kuullut sisäpuhelimen kautta koko keskustelun miehen ja taukotuuraajan välillä.

– Tämä mies päästetään sisälle: jos on nähnyt maailman väärinpäin, on nähnyt sen oikein. Tiedän sen omasta kokemuksestani roomalaisten ristillä!

Lumen hohde on kaamosajan valo pohjoisessa. Ilman sitä kulkeminen jää otsalampun varaan. Poromiehen suosikkipuu on niin täynnä tummaa luppoa, että pelästyttää etelän ihmisen, kun sellainen äkkiä eteen ilmestyy. Jos talvilaitumilla on metsä täynnä sellaisia, niin poromies voi viettää luppoaikaa, jos ei niin hänen pitää lähteä kelkkomaan heinää. Runsaat luppometsät ovat nykyisin pelkkiä toiveunia, sillä vanhat metsät ovat käyneet vähiin. Onneksi niitä kaikkia ei ole jauhettu persepaperiksi. Kesäturisti ihmettelee miten porot muka pystyvät syömään luppoa, kiipeävätkö ne puihin. Näkisi talvella korkean ja kovan lumen aikaan miten poro sitä rouskuttaa. Tai hamuaa tuulenpudottamaa hangelta. Silloin jäkälän kaivaminen koparakoivillakin on ankaraa työtä.

(Viite: viikon 50 krapusanat hohde, luppoaika, pelästyttää

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/12/12/krapu-pakenee/#comments )

Maailman sivu

on ollut ja tulee olemaan

kulmia joihin voi törmätä tavalla

josta saa vamman kehoonsa ja sieluunsa

ja särmättömiä, ympäripyöreitä piirejä

joihin voi nojata vailla satuttamisen pelkoa

kunhan muistaa, että ne voivat pyörähtää alta

kuin kovaksi pumpattu jumppapallo

juuri kun olet saavuttamassa rentouden

edellisen taistele tai pakene -tilanteen jälkeen

siirtymässä parasympaattiselle puolelle

etsit lohtua haavoihisi, se luiskahtaa alta

ja kolahdat koko painollasi

kanveesiin

eikä se piiri mahda itselleen mitään

sillä se on pieni ja pyörii helposti

Kysymys siitä, onko parempi

elää terävien kulmien, varuillaan olon maailmassa

vai piirissä, jonka imago on pyöreä

jää siis jokaisen itse ratkaistavaksi

Kaiketi

(Viite: viikon 49 krapusanat ovat kulma, sivu, piiri

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/12/05/laulukirja/#comments )

– Miksi ihmiset ovat niin mustavalkoisia?

– Olisiko sitten parempi, jos olisivat harmaita? Miksi itse et koskaan ole mitään mieltä?

– No koska siinä ei ole mitään mieltä.

– Miten niin?

– Tarjolla on aina vain kaksi vaihtoehtoa: puolesta tai vastaan, sama kuin kolikkoa heittäisi.

– No heitä! Kruuna puolesta, klaava vastaan, kruuna kyllä, klaava ei, kruuna hyvä, klaava paha, kruuna hallitus, klaava oppositio, kruuna rokotus, klaava ei missään tapauksessa jne.

– No kai jotenkin pitäisi perustella?

– Ei taatusti tarvi, niistä kukaan piittaa, niitähän nyt keksii niin paljon kuin mielikuvitusta riittää.

– Mutta onhan tutkittuakin tietoa?

– Siitä tartte välittää, kyllä oma mielipide aina tutkimukset päihittää!

(Viite: Viikon 48 krapusanat ovat vuoro, taas, harmitella

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/28/hikka/#comments )

Nukuin nurmikkoni keltaiseksi, hankin sertifikaatin:

kyllä se on ihan vihreä

Täällä on menossa rehellisyyden ultramaraton monin vesiestein

Kuivia jalkoja ei ole, ne ovat tottuneet märkiin kenkiin

Sisätiloissa peitin kalterit ikkunassa kankaalla:

toisella puolella on kuva maisemasta kauan sitten

toisella puolella matemaattinen kaavio Kaiken Teoriasta

Käännän kankaan vuoroviikoin

Äiti puhalsi pipin pois, isi harjasi etenemisesteet tieltä. Elämä kulki luin liukulaakereilla ja siitä tuli suorastaan tylsää: ei ylämäkiä ponnistella, ei alamäkiä jarrutella, kiviä kierrettäväksi tai edes kirottavaksi asti. Tylsä muuttui henkisesti rankaksi, mutta ei kelvannut vastukseksi, jonka voittaminen olisi tuntunut mielenkiintoiselta tehtävältä.

Mikä siis onkaan lapsella sopiva määrä vastoinkäymisiä, joissa selviytymistaidot kehittyvät, eivätkä johda luuserin identiteetin omaksumiseen? Elämä tuo tullessaan mitä tuo, eikä annostele hankaluuksia mitalla, joka ottaisi huomioon yksilölliset ominaisuudet ja olosuhteet. Pikemminkin kasaa samoille ihmisille kuormaan lisää painoa. Kun joku siitä huolimatta selviytyy kunnialla, syntyy kaikille malli, vaativa mitta: jokainen on oman onnensa seppä.

(Viite: viikon 47 krapusanat vaativa, tylsä, rankka

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/21/kommunikointivaikeuksia/#comments)

Kun minä käsken

                             olet rauhallinen

Pistät silmäsi kiinni       Ja korvasi

Et tirkistele edes ripsiesi välistä

uutisruutua, tätä maailman kurjuutta

joka sekoittaa pääsi, häiritsee

untasi öin ja päivin

Nyt minä käsken, unohda!

Harhautetut pakolaiset

piikkilankakerien takana äidit ja lapset

jääkarhut hajoavilla lautoilla

                                autosi akun

                                koboltin alkuperä

                                syntymäpäiväsi turvakodissa

                                isää paossa isänpäivänä

                                äitiä äitienpäivänä

Koko maailma ja oma historiasi

niskaasi ja hartioihisi jysähtäneenä

Hengitä syvään, muutut rauhalliseksi

Pistä silmäsi kiinni, älä edes tirkistele

Keskity ajattelemaan kauniita asioita

kukkaniittyä perhosineen

lintuja pesimispuuhissa

lasten iloisia ääniä uimarannalla

                                ensirakkauden huumaa

                                sen suudelmaa kuumaa

                                untuvan lentoa

                                keinuvaa, hentoa

Älä herää, älä herää

koskaan enää!

(Viite: viikon 46 krapu, rauhallinen, ripset, käskeä

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/14/pihalla/#comments)

Vaihteeksi vanha kolmen vuoden takaa:

Eksistenssihorjuntaa

Vaarallinen ja salainen vaikuttavat veljeksiltä. Tai serkuksilta. Salaisuuden liepeillä leijuu vaaran tunne. Se houkuttaa pitkästyviä ihmisiä kuin rosvo poliisia. Kirjoita kirja ja pistä sen nimeksi ”Vaarallinen salaisuus”, ja se myy sisällöstä piittaamatta. Mutta voiko salaisuus olla vaarallinen? Aivoverisuonen pullistuma ei ole vaarallinen ennen kuin repeää, revettyään ei enää salaisuus. Suutari maan uumenissa on salaisuus, jos kukaan ei tiedä, mutta vaarallinen vasta räjähtäessään; illoin ei enää salainen. Vaarallinen ja salainen ovat siis toisensa poissulkevia: salainen ei ole vaarallista ennen ilmenemistään eikä vaarallinen salaista ilmenemisensä jälkeen. Perun väitteeni, että salainen ja vaarallinen olisivat veljeksiä. Ei sinne päinkään, eivät edes pikkuserkkuja!

Viite: Viikon 45 krapusanat vaarallinen, salainen, veljekset

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/07/veljekset/#comments)

Muutut ruostuvaksi lenkiksi

ikäpolvien ketjussa mullan alla tai tulet

tuhkatuksi ja tuhkataksi kuljettaa tulen

läpäisseitä alkuaineitasi uurnassa

kun talitiainen vielä

nokkii tuulettumassa riippuvista villasukkistasi

marraskettä ravinnoksi, säikeitä yöpesän lämmikkeeksi

ja olemuksesi muisto alkaa jäähtyä, eikä kukaan

voi tietää toteutuivatko ajatuksesi

uskosi, toivosi, pelkosi

ei-materiaalisen minuutesi tilasta

Sytytän kynttilän, olemuksesi tuntu vahvistuu

äänesi sointia myöten

Kai sitä on oltava suhteessa

itseensä      Mutta että vain itseensä?

Jotkut ovat karanneet ihmissuhteista itsesuhteeseen

tai muilta tavoittamattomaan erakkoelämään

Menisiköhän kauan löytää se itsensä, jolla uskaltaisi

uudelleen suhteeseen toisten kanssa,   toisen kanssa?

Olisiko parempi uskaltaa keskenoloisena

peilin eteen, jota toiset sinulle ovat, ottamaan

vastaan piikkejä, joissa on enemmän myrkkyä

kuin vain lääkkeeksi asti?

Mikä on mielen suhde kehoon;   kuin veden suhde tuleen?

Mikä kokonaisuus!   Osapuolet karkaavat toisiltaan

kuin aistimaailma ja ideamaailma Platonilta:

idea on universaali, aistimus vain jäljittelee sitä

Jos mielessäsi kasvaa vääristynyt idea kehostasi

et usko aistihavaintoasi, voit näännyttä itsesi hengiltä

olet tehnyt salaliiton itseäsi vastaan

(Viite: Krapusanat karata, kauan, suhde vko 44

Laura

Kielimato: osaan kaikkia Välimeren kieliä

koirasta alkaen

Kielikorva: tunnistan kielen sattuvat ilmaisut

kun haukku tekee haavoja

                         Kielipää: en tyydy pääkieleen, ossoon

                         suomea ja savvoo, hiljoo ja kovvoo

                         Kielinero: korvaan kaikki pääkielen sanat

                                                                            englannilla

Kielipoliisi: pamputan kehnoja sanontoja

ja vieraskielisiä nimikkeitä

Korvamato: soi soiseli, maahan heitin

ja silloin helisi huilu, soi soiseli helisi huilu

                                            Ja se soi ja se soi

Viimeisen aallon tietokone aloittaa luennon

omasta evoluutiostaan, loikasta piin kera…

                (Hullujen ajatusten holtiton risteily

               pysähtyy hetkeksi, kun kappale talvea läsähtää päin naamaa

               räntätuulen muodossa syvästi huokaisten repäisee

              pois menneistä, piirtää tulevien rajan nyt-hetkeen)

…ilmaista itseään itselleen tai sinulle ajatuksissaan

ovat eri asioita, molemmat mielen sisältöä sanoilla

Sinulle on ponnisteltava ymmärrettävän ilmaisun eteen

etkä koskaan kuule niitä puhuttuna, näe kirjoitettuna

Vuoropuhelu kuitenkin toimii , pitää palikoita kasassa

                                    antaa oikeuden

olla tietämättä, jos ei tiedä

nähdä sumu ja vivahteet, nyanssit oikeiksi julistetuissa kaavioissa

sivupolut kiertoteineen, oikopolkuineen ja harhoineen

Hullujen ajatusten holtiton risteily hiipuu

vilun väristyksiin, tuulen kylmään rättiin kasvoilla

(Viite: Viikon 43 krapusanat ovat hullu, kappale, hiipua.https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/10/24/juhlan-aika/#comments