Tirkkosella keitti: kukaan jengistä ei joutanut. Piano piti saada alakertaan, hän oli luvannut rouvalle tehdä sen tähän iltaan mennessä. ”No onhan tässä koko vuosi käyty punttisalilla, nyt on aika katsoa sen anti. Eiköhän sadan kilon maastavetosarjoilla ole kehittynyt sen verran bodia, että porras kerrallaan yhden pianon saa alas.” Tirkkoska oli vastaan moista yritystä ja lupasi lykkäystä siihen saakka, kun kavereita joutaisi avuksi, mutta Tirkkonen sanoi, että luvattu mikä luvattu, se siirretään nyt tai ei koskaan.

Tirkkosilla mies istuu pyörätuolissa ja katselee formulakisoja. Rouva joutui hankkimaan uuden pianon, sähkökäyttöisen. Sitä voi soittaa äänettä kuulokkeet korvilla. Tirkkonen ei siedä pianon ääntä.

(viite: https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/10/30/nukahtamisvaikeuksia/#comments

viikon 44 krapusanat apu, jengi, tuoli . Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti, ei enempää, ei vähempää.)

Turhaan kuvittelet, että maailman valtimoa kuuntelemalla voisit tehdä

oikean diagnoosin, hengitystä pidättämällä kuulla jotakin, joka ei näy

Suorankin tien varrella kulmia, joiden takana yllätyksiä:

liukastumisia ja luunmurtumia, aisti- ja muistipetoksia

Kukaan voinut tietää miltä nyt näyttää se, mikä silloin näytti siltä

Niin paljastui kaksi vahvinta epäluulon murtajaa: ahneus ja sinisilmäisyys

                        Meren tuivertamalla luodolla istun

korkealla tornissa kuin ohjaamossa

viiden pisteen mukavassa tuolissa takanojassa

kädet niskan takana, jalat pöydällä silmät sirrillään

kuuntelen kuinka tyrskyt särkyvät rannan lohkareisiin

kuuntelen kuinka tuuli ja aallot vievät mennessään

ärsyyntymisnäppylöitä täynnä olevia ihmisiä

suuruudenhulluja, itseensä addiktoituneita ihmisiä, väärällä

jalalla heränneitä ja sillä koko päivän koikkelehtineita

uutisklikkausten uuvuttamia reagointiautomaatteja

kun tuuli ulvoo lujempaa Kun tuuli tyyntyy

luulen näkeväni auringonlaskun kirkastamassa

pilvenriekaleessa hymyn, salaperäisyydessään

kolme eri tulkintaa mieleen tuovan, ehkä

kaikki yhtä oikeita, ehkä

kaikki kolme yhdessä yksi kolmiyhteinen

Toisen silmän kulmakarva on hieman kohonnut

kuin kysyäkseen minulta: mitä sinä maakrapu täällä teet?

                        Enhän enää mitään, aamulla lähden!

Viikon 43 krapuhaaste kuvasta: https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/10/23/kotimatka-2/#comments

Lopetin kilpajuoksun ajan kanssa:

          jos voittaisinkin, ylittämällä valon nopeuden

          olisin maalissa ennen lähtölaukausta ja saisin

          syytteen varkaudesta, sarakkeeseen merkinnän DQ

Siinä sivussa syyllistyisin ajan rakenteen vääristämiseen

          ei enempää ei vähempää kuin

          koko universumin tuhoamiseen

Minulle sopivampi ajan mittayksikkö on

          hiljainen tomukerros tyhjän komeron hyllyllä

Anteeksi harakat ja oravat ja kaikki pikkuötökät

mutta kun vakuutusyhtiö ja lisääntyvät myrskyt

ne puut         on nyt         palasina      röykkiöissä

odottamassa                                        kevätkuivia

Mielelläni kuulisin kuusten kuiskailuja asunnossani

joka niiden juurilla, joilla ne imivät kasvimaalta

korkeutta ja paksuutta, massaa joka kävi uhkaavaksi

Anteeksi harakat ja oravat, mutta kun vakuutusyhtiö

ja kasvimaa, auringon pimennys, risujen ja käpyjen

rasittava ylituotanto              pikkusieluiselle ihmiselle

Ihmiseltä on kulunut vuosisatoja saavuttaa sekunnin

miljardisosan tarkkuus, muurahainen on kulkenut

satamiljoonaa vuotta täsmälleen ajallaan

reittinsä pesältä ja pesälle

Laiskan kannattaa mennä muurahaisen luo

tajuta ettei ymmärrä sen touhuista mitään

kuten ei puuhakkaiden lajitoveriensa liikkumisistakaan

jotka ylittävät edelliset reitit milloin mistäkin kohtaa

tai kuluttavat kengät ja polun rikki samaa rataa toistaessaan

Sisäinen kello ei riitä kronobiologille hänen

valmistautuessaan työpäiväänsä selvittääkseen

miten elimistön sisäinen kello vaikuttaa hänen vuorokausirytmiinsä

Ei, ei, hänen on illalla varmistettava herääminen

laitteella, jonka perusyksikkö on jonkin alkuaineen atomin

häiritsemätöntä perustilaa vastaava hertsitaajuus

Herätys on valmiiksi häiritty tila, en usko

kronobiologin saavuttavan luotettavia mittaustuloksia

sisäisen kellon toiminnasta

(viite: viikon 41 krapusanat kello, ihminen, muurahainen . Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/10/09/muurahaisen-maailmanpyr/#comments)

jos ei voi kirjoittaa runoa

voi kirjoittaa runosta reseptin:

otetaan kynä ja vihko asetetaan ne

sängyssä maaten vatsan päälle kädet

niskan taakse silmät kiinni: muuttolinnut

tekevät matkaa pimeässä voiko kissaa sanoa

julmaksi söpöstelijäksi saunan hirsiseinillä lepattava

valo löylyn voimasta jalkapohjat eivät näe allaan nurmea

luottavat siihen tuulee niin hiljaa ettei sitä kuule mutta tuntee

mutta kuulee äkkiä kuin kapalovauvan parkaisuja pimeästä metsästä

kun heitteille jätetty kettu etsii itselleen sopivaa puolisoa pimeässä metsässä

Kartanon herralla on maine hyvänä aavistajana. Hän puhuu etiäisistä, niistä hän tietää, koska on kotoisin Lapin selkosilta. Sieltä on peräisin myös kulta, jolla hän osti kartanon rappeutuneelta mahtisuvulta. Herran aavistelut eivät koske ulkopuolisen maailman tapahtumia, ihan vain kartanon maailmaa ihmisineen. Siitä maailmasta herralla on tietenkin paljon päätösvaltaa. Hän uskoo, että hänen aavistelunsa toimivat kartanon väelle vastustamattoman kohtalon tavoin, eivätkä he yhdistä sitä millään tavalla hänen päätösvaltaansa. Sekin riittää, että pitää häntä vain ovelana, mutta ei möläytä ääneen. Niin paljon herraa kiehtoo maine Suurena Aavistajana. Viimeksi hän kertoi aavistavansa, että uusi keittiöpiika saa lapsen noin yhdeksän kuukauden päästä.

(Viite: viikon 40 krapusanat aavistaa, ovela, kartano. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/10/02/haadeksen-hupakot/#comments)

Jään hioma, veden huuhtelema, rohkeiden kasvien

kasvamisen rohkea sillanpääasema tyynen ja myrskyisän

vesiaavan, lumiulapan, jään ujelluksen, veteen viettävän

viettelevän sileän ja liukkaan kallion, jolle astuessa

on otettava huomioon kastumisen mahdolllisuus

uimataidon tarpeellisuus                Sukeltaminen?

Muisto painajaisesta ennen kouluikää: juoksen pyörivän

pullon perässä nopeasti jyrkentyvällä kovalla pinnalla, jossa jalat

alkavat luisua eikä pohjaa näy, ja viimeöisestä

jossa epätoivoisesti yritän löytää keinoa tehdä huoli-ilmoitusta

kahdesta lapsesta, jotka vipeltävät jossain alarinteessä tietämättöminä

minun huolistani, enkä tiedä miksi minunkaan pitäisi olla

Rannan silokallio veden ja maan rajana viettää, viettelee veteen:

tyynet, tuulet, vonkunat on koettu jo

Sukeltaminen vielä ja olet kala vedessä?

(Viite: viikon 39 krapuhaaste kuvasta; oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/09/25/lhdn-hetki/#comments)

Postimerkkien tilalle tulivat mielipiteet. Niistä tehtiin kokoelmia ja vaihdettiin kuin postimerkkejä aikoinaan. Huutokauppaa käytiin erityisillä sometileillä. Erityisen suositut mielipiteet sisälsivät paljon ärinää. Sen sijaan uskoa tulevaisuuteen ja ystävällisyyttä sisältävät mielipiteet olivat vaihtoarvoltaan aika heikkoja. Sellaisia saattoi joutua antamaan kymmenenkin yhdestä kunnon ärinästä. Pörssiarvoon vaikuttivat tietysti myös uutiset. Mielipiteiden tärkein ajatushautomo olivat sohvat, joihin kokoonnuttiin seuraamaan elämää TV:n välityksellä. Jos uutisissa esiityi paljon sanoja sähkön ja bensan hinnasta sekä lakoista, niin ärinän arvo nousi. Jopa sota jossakin päin maailmaa saattoi vaikuttaa mielipidemarkkinoihin. Eilinen kurssisuhde mielipiteistä ”kaikki on perseestä” vs ”maailma on kaunis ja hyvä elää” oli yhden suhde yhdeksään.

(Viite: viikon 38 krapusanat Viikon 38 krapusanat ovat ärinä, sohva. vaihtaa.

Krapu on tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/09/18/kennelimist-tunnelmaa/#comments)

Elettiin vuotta xxxx (mistä minä tiedän, en ole ennustaja, vaan historioitsija).

Kaapattu ilmastopaneeli julisti sen riemuvuodeksi, sillä viimeinenkin

luonnossa syntynyt avanto oli kuollut. Meren pinta oli noussut sata metriä

ja puolet ihmiskuntaa oli menehtynyt syntyneissä katastrofeissa. Käsite-

analytiikassa kävi kova kohina: sen koulukunnilla oli riitaa siitä olivatko

avannot oikeasti kuolleet vai oliko syntynyt yksi suuri avanto. Yhden avannon

teorian vastustajat roudasivat veteen styroxlauttoja, joiden keskellä oli

avannon kokoinen kolo. Tämän ryhmän ortodoksiset väittivät, että oikea

avanto vaatii jäätä. Sitä he kasvattivat pakastimissaan ja lisäsivät grogi-

laseihinsa avannon reunalla, samalla kun lauloivat kurkku suorana:

leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren.

(Viite: viikon 37 krapuhaaste kuvasta

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/09/11/mkkiviikonloppu/#comments

Mummolan koira sai nimen Serpo syystä että setäni oli vankileirillä Tserepovetsissa. Vallankumouksen vuosipäivän kunniaksi annettiin häränhäntälientä: pitkiä häntiä karvoineen tynnyrissä keitettynä. Ehkä olivatkin lehmän häntiä, mene tiedä.

Setä kertoi palatessaan painaneensa 36 kiloa, ei siis kovin turvoksissa. Sai siinä iso mies istua ruokapöydässä kerran jos toisenkin, että palautui.

Serpo ei ollut kovin sotaisa koira. Oravametsällä käynnit loppuivat lyhyeen, kun hän juoksi pakoon ensimmäisen nähtyään.

Serpo oli muutenkin mukava: antoi tassua ja kelli ympäri, kun piti sokeripalaa kädessä ja teki sillä ympyrää.

Serpolla oli lajirajat ylittävä ominaisuus: sitä yhdisti häntävahinko kuuluisaan Pekka-kissaan.

Myöhemmin muistin Serpoa aina Pekka Töpöhäntää lukiessani.

Viite: Viikon 36 krapusanat ovat pöytä, turvoksissa, vahinko

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/09/04/uusi-tytt/#comments

Wikipedian mukaan runous on

kirjallisuuden muoto, jossa kieltä

käytetään esteettisesti

Onko kielisuudelma runoa

ja runon kieli totuuden takaista

rakkaudenvälistä kuoleman enteilyä?

Jos määrittelisin runon

siivilälliseksi vettä

olisiko se ivailua

vai veden puhdistusta?

Olen kehittänyt lukulaitteen, jolla voin kuvata

kenen tahansa päästä koodin    Siis sinunkin

Laitteella selviää mistä kenkä puristaa silloin

kun olet kadottanut yhteyden itseesi

etkä tunnista olkapäätä, johon nojailet

Mielipiteitä sinulta ei ole koskaan puuttunut

perustellut käsitykset vain ovat olleet kovin vähissä

Tunteilusi on kuin lentävä heinäsirkkaparvi:

jäljelle jää tunteiden kaluttu viljapelto

ja tekemisten kirjosi on juosten pissittyä

Epäiletkö laitteeni toimivuutta, epäiletkö

että olen huijari        Saatat olla oikeassa

mutta tiedän, että tuollainen laite kiinnostaa

sinua siitä huolimatta     Itseasiassa

moni haluaa tulla huijatuksi

kukaan ei oikein tiedä miksi

Kehittelen sen selvittämiseksi

jo uutta lukulaitetta       Palataan

Viite: Viikon 35 krapusanat ovat koodi, olkapää, puristaa.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/08/28/kassajonossa/#comments

En muista että ennen olisin kerännyt

                  näin paljon mustikkaa

en muista että ennen

                olisin kaatunut pyörällä

saanut asfaltti-ihottumaa mustikan tähden

Tulen sieltä, missä miehet eivät käytä kypärää

tytöt eivät soita kitaraa, ehkä jossain vuohet

syövät mustikkaa asumusten turvekatoilla

mummot juovat laihaa lehtiteetä alakerrassa

Olen marjanpoimija, tuntuu nololta

kerätä luunsa, pelätä ranteen murtuneen

kasata ämpäriään keskellä tietä

katseiden ristitulessa mustikan tähden

Ah ollapa mies ja karhunkaataja

sais ajaa katumaasturilla pitkin metsäteitä

juoda karhun kallosta pontikkaa

polkimilla raataja vain poimii mustikkaa

Keihäskarnevaalia haluaa vaalia Pihtipudas

turpiin tuli jos nurmikentällä futas

Mummotädit pitää pitäjässä kurikuuria:

oli poliiseilla niin huonoa tuuria

Sopukassa sitten tavataan, kun on puhti kidas

*) Limerikki on vanha irlantilainen runotyyli, jossa aiheena on vinoilla jollekin paikkakunnalle. Siinä on viisi riviä, joissa keskenään rimmaavat rivit 1, 2 ja 5, samoin rivit 3 ja 4. Ensimmäisen rivin viimeisen sanan tulee olla paikkakunnan nimi.

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Limerikki)

Sotamies kädet housuntaskuissa

ottaa aurinkoa silmiään siristäen ikkunalaudallani:

lakista puuttui lippa, jaloista kengät

(isäni lisäsi myöhemmin, lippa hukkui uudelleen)

Ilme on tyytyväinen, kevätaurinko lämmittää kasvoja

puukko on uurtanut taidolla rintataskut

sotilasvyön ja siihen puukon tupessaan

Sileä kauluslaatta vailla sotilasarvoa

Talvisen korsun puhdetöitä

Veistos säilyi, tekijä katosi

juhannusviikolla yhdeksäntoistaneljäneljä

Jäljelle jäi pelkkää spekulaatiota: joku väitti nähneensä

seisomassa lakki päässä, kelon takana lippa silmillään

tykistökeskityksen alkaessa Inossa, toinen laivamiehenä

sisä-Venäjällä kalastusaluksessa

Jäljellä tämä veistos ja oma paikka kivilaatan alla

Viitasaaren sankarihaudalla numero neljäkolme

Tuntolevyn numero 316514

Hän joka otti sen ainoan kuvan

lämpimänä elokuun päivänä

veljessarjasta Kolkunjoessa

vuonna sodan alkaminen

ei itse näy kuvassa

kuin katoamistaan enteillen Hän

seisoo ikkunalaudallani silmiään siristellen

Kellarissa musiikkikoneet jyrähtävät käyntiin

valot diskopallossa tukikohdassa hävittäjä

nousee kiitoradalta lokki on havainnut

pinnan alla houkuttelevaa liikettä

ja drooni valmistautuu pudot

tamaan kantamuksensa

lapset ovat iltapalalla

nuorimmainen

nukkuu jo

maapallo pyörii kiihtyvällä nopeudella

samanaikaisuuksien virtauksia mielessäni

en tiedä mitä aika on, sama aika tai eri

kaikki mitä joskus on tapahtunut

on tässä ja nyt, kaikki mitä tulee tapahtumaan

on tässä ja nyt, tämä nyt on ollut aina

tämä nyt tulee olemaan aina?

Huomio kiinnittyy ilmiön liikkeeseen

sanomme sitä tapahtumiseksi, ilmiön liikkumaton puoli

jää huomaamatta, emme tiedä milloin on tehtävä

loivia kaarroksia, milloin jyrkkiä       Jotakin tehdään

liian hitaasti, jotakin liian nopeasti

Tieto siitä tulee myöhässä, tietäjät tulevat myöhässä

luulijat ennen aikojaan        Hyödyllinen tieto

sitä mukaa kuin ilmiö tapahtuu

katseilta piilossa, ilmiön sisällä

Yhtenä yönä heinäsirkkojen parvi

tuhosi sanavarastoni, jäljelle jäi järsittyjä

tavuja ja outoja kirjaimia, murehdin sitä monta aikaa

kunnes vastarinta alkoi kasvamaan ja häviöllä oleva oikeus

tuntea arvonsa voiman vääryyden edessä, jonka valta on lunta

kevään edessä, puiden lehtiä syksyn edessä

maan marraskettä uuden lumen edessä

kun historian komposti

palaa verenkarvaisesti