Mies poraa näytteen männystä,
laskee lustot: kaksisataakaksikymmentä vuotta
Merkitsee numerot lomakkeelle,
katsoo kelloa: työaika päättyy
Ajaa kotiinsa, syö karhunlihaa,
lysähtää sohvalle katsomaan luonto-ohjelmaa
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/446-haaste.html
Voi teitä kauniit kukkaset,
kelpaatte liian moneen ja monelle
voidakseni ottaa teidät vakavasti,
kylvette suosiossa, minun suosioni
ei tuo teille mitään lisää
Säästän sen nokkoselle,
tuulensuosijalle, joka ei ihailuista nyrjähdä:
polttaa askeleistaan tietämättömiä,
tasapuolisesti
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/445-haaste.html
Muistatko kammarin,
kuivakukat sen seinällä,
kauhtuneet ja pölyiset,
hänet joka ei tohtinut
koskea niihin etteivät murenisi
Näki ne yhtä kirkkaina
kuin sinä syksynä, kun hän keräsi
ne nupuissaan nippuun
ja sitoi pellin varteen kuivumaan
Näki meidätkin kuin kukkansa
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/445-haaste.html
Jos en vahingoittaisi koivua,
kiskoisin sen kyljestä tuohta,
tekisin siitä megafonin,
kapuaisin korkealle kivelle
ja huutaisin sinulle runoa,
niin kuin kuiskataan rakkaalle,
metsien, järvien, soiden yli
Risuisin riimukirjaimin
kirjoitan sen polkusi varteen
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/444-haaste.html
Veden värähtelyt kulkevat
äärestä ääreen ihosi
vanamopolkuja pitkin,
kello erehtyy
aikavyöhykkeiden lustoissa,
ajan hiili tiivistyy timantiksi
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/444-haaste.html
Ensimmäinen runokirjani on tulossa painosta.
Tarkempi esittely kirjasta löytyy ryhmittelystä ’sivut’.
Mikä kellekin,
kuoppa tai kukkula tai tasainen;
vaara, jota ei tunne ja
pelkkä vaaran tunne
Vaara, jota vaarassa oleva ei näe,
vaikka seisoisi sen päällä
Vaikka seisoisi päällään
Vaara vaanii aina
jollakin todennäköisyydellä;
niin kauan kuin vain vaanii,
asiat ovat hyvin
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/443-haaste.html
He odottavat että valkoinen
muuttuisi siniseksi,
vuodattavat matelijan kyyneleitä
ja nopeuttavat muutosta
He varautuvat lyömällä lippujaan
pohjaan omistuksen merkiksi
Odottavat että kustannukset ja hyödyt
leikkaavat vihreän valon puolella
Kun valkoisten kenttien vaeltajat
ovat hävinneet taistelunsa,
mustan saalistus on esteistä vapaa
Jää savuaa syvällä jo,
palava jää sinisen sisällä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/442-haaste.html
Värien meri,
kiehuva ja kuohuva papupata
maailman hellalla velloo
punaista, mustaa ja oranssia
Käännyn sinisen puoleen,
sen herkkiin sävyihin,
surumieliseen viileyteen,
joka ei liikoja lupaile
ja pitää sen
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/442-haaste.html
Seison paikallani metsän laidassa
kuuloani terästäen, mutta turhaan
Se mitä kuulen kuuluisi muutenkin:
valtatien armoa antamaton jyrinä
(talouselämä siellä elpyy),
häkkikoiran kaipaava ulina,
jonnekin täältä pois!
(vaikka suden matkaan)
Helmipöllöä en kuule
Olla koko ikänsä saman metsän
sama puu samassa paikassa tai
olla puu, joka lähtee liikkeelle
Tulla paikkaan, jossa tunnistaa
runkoutensa minuuden, oksistonsa toiseuden
ulokkeina itsensä ulkopuolelle
Tuntea juuriensa tukevuus tuulessa,
kun ne muuttuvat aristaviksi kiinnikkeiksi
liikkeelle lähtiessä
Kuunnella maakorvin juurisilmujen rapinaa,
lehtiensä havinaa, kuihtumisen kahinaa
väriloistonsa jälkeen
Ei ole liian myöhäistä tajuta,
lyödä pirstaleiksi
vääristävää kuvastinta,
ei liian myöhäistä uskaltaa
tuntemattoman metsän läpi
ja löytää sen katveesta lähde,
juoda suusta suuhun,
katsoa silmästä silmään
Vaikka silloin on jo ilta,
ei ole myöhäistä palata
metsän läpi, aistia
ennen tuntemattoman ja pelottavan,
ennen epämääräisen hahmottomassa,
tunnistettavia hahmoja,
yksityiskohtien kirjoa,
joille aistit olivat tullessa sokeita
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/441-haaste.html
Tällä kadulla noin tunnin päästä
voi kuulla jäteauton peruutusäänen
Kerrostaloon, sen yhteen yhteen ikkunaan,
on syttynyt valo ja aamu-uneton ukko
köpöttelee kadulle
Kaksi jänistä pinkaisee karkuun
Sitä katuelämän hulinaa!
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/440-haaste.html
Kaava pysytteli aluksi taustalla
Vähitellen se ilmestyi näkökenttäni reunalle
totuttaen minut itseensä
Kävi lopulta niin tuttavalliseksi, että
yhtenä iltana nappasi niskalenkin
hädin tuskin selvisin kainalonsa alta,
varmaan laihuuttani, juoksin metsään,
sen kiven kohdalla pysähdyin ja käännyin
päin ahdistelijaani, kiven takaa nousi hirvi
Kaava kalpeni paperiksi,
hirvi rouskutteli sen suuhunsa
ja lipaisi rauhoittavasti kaljuani
karhealla kielelllään
Nousin hirven selkään,
öinen valo langetti
lauhat varjonsa polkumme poikki
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/439-haaste.html
Joenpituinen, monen kerroksen talo törmällä,
jota Tulva nielee
Kukaan ei tiedä perustusten kestokykyä;
faktojen vaihtoehdot voittavat vaihtoehtoiset faktat,
kun pensaat päässä päätetään tulevaisuudesta
nykyisyyden hyväksi, menneisyyden ehdoilla:
kassakaappiin suljetaan asiakirja vailla kirjaintakaan,
sisältönä missä järjestyksessä asukkaita heitetään
ikkunasta jokeen, Tulvan lepyttämiseksi
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/439-haaste.html
vain elämää plus liiga isänpäivä(nä)
asiakaspalvelu(:) haluatko miljonääriksi
16060 tykkäystä eturivin viihdettä
katsojille ilmaiseksi (paljonko maksaa muille?)
Hannan ja Mikon ensimmäinen asiakas
on saanut hepulin ostoskeskuksessa(:)
missä haluat ja milloin haluat
(suluissa toim.)
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/438-haaste.html
Maa jaettiin neliökilometrin kokoisiin ruutuihin
Ne merkittiin Tilastokeskuksen muovinauhoilla
Ihmisiä kiellettiin poistumasta omasta ruudustaan
kunnes jokainen asukas oli merkitty luetteloon
ja saivat sen jälkeen liikkua jo laskettujen ruutujen alueella
Ennen kuin laskenta ehti pohjoisiin ruutuihin
(laskutaitohan on vain eteläinen ominaisuus),
suurin osa asukkaista ehti kuolla nälkään ja kylmään
Tiedäthän pohjoisen karut olot ja voi kuinka pieninä
palasina on leipäkin monien ruutujen alueella, onko ihme
että Lapissa asuukin vain kaksi asukasta ruudussa,
kun Uudellamaalla sataseitsemänkymmentä!
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/438-haaste.html
Houkutat tarttumaan oljenkorteen,
tuskin itsekään pinnalla pysyvään,
Houkutat äärimmäisiin ponnistuksiin, joissa on
paljon epätoivoa, toivorikkautta ei ollenkaan
Eikö olisi syytä joskus todeta:
tämä on nähty, tulkoon
mitä on tullakseen, ei se pahempaa
voi olla Ehkä hetken hiljaisuus,
sen takana ehkä tuntematon maa
Oljenkorretkin kuin tukkeja!
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/437-haaste.html
Niin paljon pimeän pelkoa,
pahuuden heijastuksia mielen onkaloista,
että kemiallinen tokkura kädet housunsaumoissa,
ja kiltteydestä varpaisillaan
kuljetaan elämän paahteista rantsilansuoraa
Profeetat ovat ennustaneet, että
mutka varjoisalle metsäpolulle,
mantukimalaisen maahan,
missä tuoksuu kanervainen hunaja
pelastaa elämälle, joka voittaa pelon
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/436-haaste.html
Aamulla kuljen kukkaniityllä,
teen mutkan sen varjoiseen nurkkaan,
jossa menestyvät oudot kukat:
vihreytenne on kateutta,
teriönpunanne vihaa ja juurenne juovat väkivaltaa
En yritä hävittää teitä, tuhkanakin
levittäisitte siemeniä ympäri niittyä
Olette niin omavoimaisia,
ette tarvitse valoa, huomionpuutteesta elätte
Mutkan jälkeen toiset kukat,
valon ja veden tarvitsijat,
ravitsevat minua kaikkien aistien kautta
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/436-haaste.html
sanapasanen 