olen kävellyt
harjujen murretuilla selkärangoilla
tämän maan revityissä silmäkuopissa
sen linnunlaulun kanjoneissa
olen kävellyt
jyrisevien valtateiden pientareita
peltoaukeita halkovia kärriteitä
savenliukasta kynnöstä sateessa
kävellyt
pärskyvien vesien rantaviivaa
upottavaa jänkää siltä armahtavaa pitkosta
sammalhämyistä kuusikkoa ja kanervaista kangasta
kävellyt
koirien haukkumia kyläraitteja
reaalitalouden hylkäämiä ratapihoja
joilla kiskoparit lojuvat kuin bassokielet
olen viipynyt valoisalla kielekkeellä
askeleen päässä syvyydestä josta ei paluuta
alapuolisia pilviä katsellen
miljoonia kadonneita askeleita
vailla merkintää olen kävellyt
mistään piittaamatta ja valppaana
sisällä kaikki lahjattomat ja lahjomattomat
mielenliikkeet kävelyn rytmiin nukahtaneina
kuin lapsi äitinsä kantoliinassa
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/04/405-haaste.html