naiset tarjoavat miehet syövät
hullukaalikeittoa kenttäkanuunasta
tehdään huutojako kahteen
mejamuut mejamuut
runoilijat kaivavat
sankarimyytit haudoistaan tilalle lasketaan
nuorukaiset vastajäähtyneet
äidit laulavat velisurmaajaa
kaiken nähnyt täysikuu kiertää hitaasti
tarkastamassa maanpiiriä sen verenhukasta
ja pelosta kalpeita joukkoja asentoon
jähmettyneitä pellon reunoilla
on sydämessä reikä josta verinoro
valuu maahan kasvaa virraksi
jonka kohina on kostonhuutoa
kuuro kuu ei sitä kuule
sen toinen silmäkin repsottaa
ja suupielet ovat vinossa
kun se sukeltaa takaisin pilveen
tiuskaisten että jatkakaa
ja aseiden suuliekit
syöksevät valoa yöhön
reikäsydämiset kaatuvat ehtien
lähettää viimeisen tervehdyksen
liipaisinsormestaan sinne jonnekin
siellä jossakin pimeässä laaksossa
on kansa joka rukoilee:
Herra jos sinä olisit täällä
he ampuisivat meidän sijasta sinua
sillä on parempi että yksi kuolee
kuin koko kansa joka syö ja syöttää
hullukaalikeittoa ja jonka
sydämessä on reikä josta verinoro
valuu maahan kasvaa virraksi
jonka kohina on kostonhuutoa
sanapasanen 