Sanotaan että
ihminen tuhlaa aikaa
Miten paljon enemmän aika
tuhlaa ihmisiä
Jättää tuntemattomiin
paikkoihin ja unohtaa
Tien päällä
Tielian värjäämä sadevesi
pyyhkiytyy tuulilasilta
vaihtuvien valojen häikäisyt
huuhtovat verkkokalvoja
julmistelevat sateen hämärälle
Kuka ajattelee
yksinäistä lokkia
sen raskaita siiveniskuja
apean väylän yllä
kun nousuvirtaukset
eivät kevennä
Hiusuhrit
Berenike
uhrasi hiuksensa
faarao sai sotavoittonsa
ja Afrodite ilmaisen mainoksen
syksyn aamutaivaalle
Oi afroditeni missä ovat
minun kiharani
jalkojesi välissä oienneet
kadonneet hius kerrallaan
kuluneet kohtusi hedelmän
kasvattamisessa irronneet
kaikkien ilmansuuntien tuuliin
sormiesi väliin
kuin harjanpiikkeihin
Voitetun rauhan merkki:
kalju pää aamuyön tyynyllä
Näky
Kahden joen kuninkaat
sotajoukkoineen
toisaan tulittavat
yli oudon huuruisen alueen
sitä molemmat lähestyvät raivoissaan
samalla kun toisaan
Juoksuaan kiihdyttävät joet
kohti yhteistä suvantoa
taistelijat yhä lähemmäksi toisiaan
kohti piilevää putousta
aukkoa jonka vimmaa
eivät havaitse
omassa vimmassaan
Näkemäalueen taa taistelijat
katoavat yhteiseen kohtaloon
repeytyvät ja liittyvät
uusiin muotoihin uusin koostumuksin
kuten kaksi murskattua lasiastiaa
yhdeksi uudeksi puhalletaan
Äidit haravoin sumuisilla rannoilla
perkaavat turhaan jokia
jolla joutsenet vaieten uivat
Jokapari
Avaamattomat paketit kiemurtelevat kääreissään
kantikkaita laatikoita rahisevaa ritisevää muovia paperia pahvia
asennus- ja käyttöohjeet kymmenellä kielellä odottavat lukemista
urheiluvälineet murjottavat komeron nurkassa
kissa kerjää kehräämällä
silityksiä koiran anova katse
vainoaa Jokavaimoa
lapset nuo viisaat lapset
eivät enää odota mitään ovat löytäneet
tekemisensä joista Jokapari ei paljoa tiedä
Vauhtia mies Jokamies juna jättää
nilkka vihloo ja hidastaa
pientä eroa tehden juna
vääjäämättä pakenee
jos et jaksa juosta kiinni
Oh Jokapari antaa junan mennä
tavarajunan tavaraelämän rataa
menee mikä menee
naurattaa niin että nilkkaakin helpottaa
Mukavuusalue
Yön lempeä
viileys ja kosteus
täyttävät polkujen varjot
kun autereinen ilma väräjää
jo aukeilla ja vanha koira
empii siirtyä sen hohkaan
Elokuuta 2
Hyttysten ylä-ääniset
aamuininät ovat vaihtuneet
mantukimalaisen dieseliin
Rauhoittavaan pörinään
kanervikon sinipunassa
tuoksuu hunajalta
ja puolukat
kääntävät valkoista kylkeään
kohti aurinkoa
Rahasta
Maksan veroni mukisematta
(niin kuin muka muuta voisin)
kolehtia vielä mukiinkin
en havittele jättipottia
luotan huonoon tuuriini
Rahat keskittyvät paratiisi-
saarille ei inflaatio syö eikä verottaja osaa
kerääjät syövät napansa
kauaksi selkärangasta
sitä on helpompi kaivaa
Raha kasvaa kai sittenkin puussa
väkiluku lisääntyy
mutta selkärankaiset harvinaistuvat
Elokuu
Elokuu on
sadonkorjuun kuu
missä on korjattavaa
ja koulujen alkamisen
niiden joita ei ole suljettu
Selkeämpien aamujen kuu
kun helteet ovat ohi
ja viimeiset valokit on kerätty
Illat ja viinit
vaihtuvat tummempiin
Ei ole mahdotonta
että ihminen havahtuu
illan pimeydessä
Äänihaikuja
Lepään vuoteessa
hengitän ihan hiljaa
kuulen kaikkeuden
*
Ikkunat auki
pienet äidit toruvat
koirat haukkuvat
*
Kehu poikaasi
määrittele reippaaksi:
kärsii kiltisti
Ruostetta
Runohanat ruostessa
korisevat
karheiden äänten pärskettä
hiljaisuuden himon tyydyttämättömyys
ajaa hiertämään omaa paikkaa
kuin petoeläin pesää tekisi
Miten ne löysivät loukkonsa
vankileirien lihatarhoissa
Tahdit
Tahdittomien
kaksitahtisten
perkeleellinen kutsujyrinä
tekniikanpalvelukseen
Sunnuntaiaamuisessa
heinänkorsien tasapäistämisrituaalissa
on kovat panokset:
sossu vie lapset
jos nurmikko ei ole
huomenna tiptop
Dies irae
Kalat nousevat maalle
ja perunat pellossa
uivat henkeään haukkoen
suot suorine ojineen
eivät pidättele
taivaan kyyneleitä
kun sateen requiem
jymisee katoilla
Vähässä ja paljossa
Ohitan tottuneesti roskat
kuin mainossivut
Koulualokas huomaa polulla
savukerasian
sateen hailakaksi liottaman
Haluaa että viemme sen roskikseen
Suostun enkä ala suhteellistamaan
sen merkitystä sillä onhan luvattu:
vähässä uskolliset pannaan
paljon haltijoiksi
Sisimmässäni kyllä epäilen
näiden paljonhaltijoiden
uskollisuuden lajia
Muodon muutoksia
Mantere mantereesta
kivi kalliosta
minä myös
olen irti
pyrkivä kuroutuma
Kohti tuntematonta
suurempaa
Sammakkoprinssi
Sinä kaunis tyttö
pysy minusta kaukana
jos aiot suudella minut prinssiksi
En halua takaisin teeskentelemään
linnan kutsuille
etsin toisen sammakon
ja kutulammikon
sammakoista on pulaa
uljaita prinssejä on liikaa
tai miten olisi haluaisitko jakaa
kanssani sammakkouden
voisin kutsua noidan paikalle
tuossa olisi sopiva lammikkokin…
hei…no mene sitten!
Kesälomalla
He liikkuvat ryhmässä
heiluttelevat honteloita raajojaan
eivät enää lapsia
eivät vielä nuorisoa
alla huolettoman vapauden
syvimmät vedet
ja korkein taivas
En minä sitä ikää kaipaa
mutta sitä tunnetta
Ilman aikaperspektiiviä
Sadepäivän ratoksi
Sadepävän ratoksi
uusia runoteoksia ikäviä
kategoriakysymyksiä
sovinnainen muutospoetiikka
epäsovinnainen
mitallinen runous
äijäpoetiikka eeppissurrealistinen
nykyrunous
50 kertaa sanan minä
erilaisia muotoja
kun rakkaus on kuollut
kun vielä elossa
myös sinä
havisten sinun
viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3249525/252-haaste/
Esteitä ja ylityksiä
Yritän kirjoittaa runoa
koulualokas haluaa kynäni ja vihkoni
piirtää pitkään ja hartaasti koiria ja hevosia
hienostelijakoiralla on timantteja kaulapannassa
Jos tekisin polunpätkiä sinne tänne
houkuttelisin niille kulkijoita
yksi päätyisi rotkon reunalle
joku syyttäisi murhayrityksestä
toinen ylistäisi avautuvia maisemia
Suonlaidasta tulisi myös kommentteja
Luulisin
Tässä vaiheessa alokas haluaa osallistua runotorstaihin
kirjoittaa: Hevonen haassa makaa / koira jyrsii portin hakaa
Seuraavassa piirroksessa heppa nimeltä Haider hyppää esteen yli
alla lukee: kuva edellisestä runosta
sen tekemiseen minulla on huomiseen asti aikaa
Talo jäi tänään vähän kesken
pari estettä ylitettävä
Liitovarjotyttö jatkaa polkuani kevyesti rotkon yli
toivon palautetta postikortilla sitten joskus
viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3245534/251-haaste/
Virta (uusinta, aik. 8.10. 2009)
Tämän viikon runotorstain haasteena 250.haasteen kunniaksi oli kaivaa jokin entinen runo esille. Ekakertahan se parhaiten jää mieleen, joten sen mukaan (muotoa myöten) valitsin. Silloin oli 143 menossa ja aika usein olen osallistunutkin sen jälkeen. Kaikille osanottajille toivotan mukavaa kesää; itse yritän nikkaroida parhaani mukaan, jotta kahdelle lapsenlapselle ja heidän äidilleen järjestyisi oma koti kesän loppuun mennessä. Jospa sitä jonkun runonkin saisi välillä värkättyä.
Ajan virtaa
on kuulevinaan
moni suutarikin suuri viisas
korva kosken kupeessa
Kuulo mennyt aikoja sitten
sanapasanen 