Korkealta näen tuulen
tulevan yli veden
pikkuaallokossa
tumma kiila etenee nopeasti
vihuri rantautuu puun lehti kieppuu
kiinnikkeessään napsahtaa irti ja putoaa
rantapaadelle
jymähtäen
Kun pimeä tulee
näen tulipalojen kaukaisen kajon
(Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.
Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)
Oheinen Pertti Niemisen runo on tämänkertaisen haasteen innoittajana. Millaisen runon Niemisen tekstin inspiroimana kirjoitat, millaisen runovastauksen antaisit?
29 syyskuun, 2011 at 13:38
Vihurin voimassa lehden voimat murtui.
Tuulen tuiverrus kasvoilla tuntuu puhdistavalta, kunhan ei kylmä iskee hampaitaan samaan aikaan.
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 16:36
Pimenevää syysiltaa istumassa mökin rantakivellä. Tuttuakin tutumpi hetki.
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 16:59
Syksyn ja kylmyyden saapuminen
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 19:32
Todellista sanataidetta. Pidin.
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 19:56
Tykkäsin runosi rytmiikasta. Se loi hyvän tunnelman sanojesi tueksi.
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 20:05
Jäin runosi ensimmäiseen säkeeseen ja kun viimein pääsin irti, palasin ja palasin…hieno…pääsin korkealle katsomaan tuulta. Hieno näky ja hieno runo.
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 20:27
Pidin runosi tunnelmasta. Pienet kuvat etenivät tarinaksi.
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 20:48
Tuo on hiaano tuo runon loppu. Se puhaltaa sen hienosti henkiin!
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 22:31
Kiitoksia lämmittävistä kommenteistanne; ne ovat tarpeen viluisia aikoja kohti mennessä :-).
TykkääTykkää
29 syyskuun, 2011 at 23:29
Jos ei tietäisi, ei erottaisi kumpi on kumman eli pojat kirjoittavat kuin yhtenä miehenä, osaavat.
TykkääTykkää
1 lokakuun, 2011 at 11:41
Kiitos, tästähän me Pertin kanssa tykkäämme…:-)
TykkääTykkää
2 lokakuun, 2011 at 22:53
Elon loppujymähdys. Vahva runo.
TykkääTykkää