In memoriam

Miestä vanhempi kuusikuja

suhisi pimeässä varoittavasti

ei uskonut tikkuinen mies

piti pahan päänsä syntymässä saamansa

yli sodan sodassa parhaimmillaan missä valossa

hänen sielunmielensä nyt vaeltaa

nämä sadat esineet jäljellä

unelmasta jota kukaan ei halunnut jakaa

nyt kylmät pisarat pieksävät

hiekkaista kumpua Ei hänkään

kerran osannut toivoa että syntyisi

mutta kuoleman viipymistä sitten

kun sen haisevat liepeet

olivat pyyhkineet naamaa

muutaman kerran Se tuli

armollisesti yöllä petikaveriksi