Vuodesta toiseen
hän kulki iltaisin
huoneesta toiseen
teekuppi kädessään
ei noudattanut enää etikettiä
istua sievästi pöydän ääressä
Kun oli pimeää ja kylmää
satana iltana vuodessa
huomaamatta kypsyi
ajatus ja askelten rytmi
pysähdykset ikkunoiden edessä
Kuumeisten silmien katse
yli talvisen puutarhan
sanapasanen 
1 joulukuun, 2011 at 21:51
Pidän tästä, vaikka en ole ihan varma, onko tämä kaunis kertomus vai symboloiko tämä vielä sen lisäksi jotain muutakin:D
TykkääTykkää
1 joulukuun, 2011 at 22:41
Jos runosta ei voi olla ihan varma, niin eikö se ole enempi elämään verrattavissa kuin monet ns. varmat.
TykkääTykkää