Runotorstain haaste 227: (tekstiviite *)

Kun tekeminen on hidasta

ja sitä on vähän ja ajatus jää

kellumaan vesilinnun kuvana lammelle

kun haavoille alttiit ovat muuttaneet etelämmäksi

Kun palavan puun näkymätön

savukaasu nousee ilmaan

ja lämpö tunkee uunikivien läpi

kuten universumi ihon ja luiden

Läpi vähäisten arkisten askareiden

Eivät muistojen odotus

ei tulevan toivo houkuta

mukaansa tästä Läsnäolon seurasta



”Hän jota odotat tulee pian”
siinä luki.

– Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
– Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
– Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat
”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
– Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut,
minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti. ”Sinä sitten olet
epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.

*)Mirkka Rekola: Maskuja – pieniä elämän pituisia juttuja (WSOY 2002)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: