Kun tekeminen on hidasta
ja sitä on vähän ja ajatus jää
kellumaan vesilinnun kuvana lammelle
kun haavoille alttiit ovat muuttaneet etelämmäksi
Kun palavan puun näkymätön
savukaasu nousee ilmaan
ja lämpö tunkee uunikivien läpi
kuten universumi ihon ja luiden
Läpi vähäisten arkisten askareiden
Eivät muistojen odotus
ei tulevan toivo houkuta
mukaansa tästä Läsnäolon seurasta
”Hän jota odotat tulee pian”
siinä luki.
– Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
– Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
– Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat
”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
– Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut,
minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti. ”Sinä sitten olet
epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.
*)Mirkka Rekola: Maskuja – pieniä elämän pituisia juttuja (WSOY 2002)
sanapasanen 
Vastaa