Kerran pääsi päällä oli sanojen röykkiö
jonka alle uhkasit menehtyä kuin kivivyöryyn
Sitten huomasit että sanoissa oli venttiili
josta sisällön pystyi valuttamaan
ulos kuin ruudin pommeista ja tilalle saattoi puhaltaa
koko elämän kukkaiskeveyden
Kohta katselit selälläsi kuinka ne nousivat
ilmapalloina korkeuksiin Tuulen mukana ne
näyttivät markkinapaikalta karanneilta kaasupalloilta
Tunsit samalla kertaa huojennusta ja surua
Mainokset
Vastaa