verkkainen kellon raksutus
vanhalla hirsiseinällä
sormien nopea juoksutus
pianon koskettimilla
kumpaako uskoisin
todellisuudet rinnakkain
minun ja sinun
rinnakkaistodellisuudet
ja säieteoriat
koko maanpiiri sen rantaviivat
silmien kautta syvälle piirtyneet
ja itsepäiset rantavahdit
märät kivet
eivät suostu hiekan kohtaloon
edestakaisten aaltojen armoille
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3718520/265-haaste/ )
sanapasanen 
22 marraskuun, 2012 at 12:25
”märät kivet
eivät suostu hiekan kohtaloon
edestakaisten aaltojen armoille”
Ooo!
TykkääTykkää
22 marraskuun, 2012 at 22:53
Niin! (tosin missä kulkee hiekan jyvän ja kiven ero ja aaltojakin on monenvahvuisia…)
TykkääTykkää
22 marraskuun, 2012 at 13:52
Tässä oli monta todellisuutta ja monta tunnelmaa ja paljon totta. Tykkäsin kovasti!
TykkääTykkää
22 marraskuun, 2012 at 22:53
Kiitos, Careliana!
TykkääTykkää
22 marraskuun, 2012 at 18:42
Olivatko silmätkin vähän märät…
TykkääTykkää
22 marraskuun, 2012 at 22:54
Ainahan siinä silmillekkin roiskuu!
TykkääTykkää
23 marraskuun, 2012 at 21:17
Pidän runoistasi, niin tästäkin.
TykkääTykkää
23 marraskuun, 2012 at 23:38
kiitos, arleena!
TykkääTykkää