Muuta ei jäljellä kuin
rapautuvat rauniot
niiden keskellä viidakko aluillaan
toimistasi ei muuta näkyvää nyt jäljellä
Muistosi on kuihtunut
kuin kukkien siemenet kuivuusjakson aikana
ne hetket ne päivät muutamat vuodet
joissa koko ihmisyys
koko jumalallinen ja raadollinen ihmisyys
näyttäytyi kaikessa
kauneudessaan
kauheudessaan
Vielä sentään niiden muistissa
niiden sydämissä ja käsissä
joiden keskellä elit
Kun tummat pilvet
ovat ystäviä lähestyessään
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/28/279-haaste/
maaliskuu 28th, 2013 at 23:41
Jylhää tekstiä, kaunista!
TykkääTykkää