valo

 

valon kylkivälkkeitä

vetelen verkolla

        jäätävät liukuovet

        väsyneet silmäluomet

kohta syvyys sulkeutuu hämäräänsä


5 responses to “valo

  • viiiva

    Valon kylkivälke hienosti sanottu.

    Tykkää

  • HeidiR

    Tässä on taas paljon hienoja uusia kielikuvia. Ihailen. 🙂 Minä taas pidin eniten jäätävistä liukuovista eli väsyneistä silmäluomista. Niin minä sen ymmärsin.

    Tykkää

  • runopasanen

    Järvi on maan silmä, joka sulkeutuu rannoilta keskelle päin jäätyen ja vetäytyy hämäräänsä kuten ihminen uneen. Kiitos kommenteista viiiva ja HeidiR!

    Tykkää

  • Kaistaton

    Runo alkaa omaperäisellä tavalla ja valo näyttäytyy elävänä, olentona, jonka voisi pyydystää. Siinä on läsnä myös meneillään olevan ajan, syksyn ja pimeän elementit, pimenevät päivät, viilenevät ilmat. Runostasi plpahtaa mieleen ihmisen kaipaus valoon ja valon rauhoittava ja samalla virkistävä elementti. Valon kylkivälkkeet luovat kuvan syksyn viimeisistä aurinkoisista päivistä, valosta, joka osuu järvenrannan syysasuisiin puihin. Upea runo.

    Tykkää

    • runopasanen

      Tulkintasi runon tunnoista osuu kohdilleen. Konkreettisena lähtökohtana verkoilla vedettävät kylkivälkkeet tarkoittivat siianpyyntiä verkoilla, mutta sitä mainitsematta tulkintaan tuli enemmän moniulotteisuutta. Kiitos kommentista!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: