Syksyn rapsuttelua

maavoima vetää silmäluomia

taittuvassa valossa pilvet hilseilevät

maan nahkaa harava rapsuttaa

           sen työt levälleen

tuuli kahistelee

vuodenajan kangaspuut sitkeästi

           kuin hirvikoiran leukaperät

louskuttavat tummaa raitaa

                     *

kauhtuneen heinän sarkaoja

           viilletyllä pellolla

takkuinen hiusvyöhyke

           mustan miehen

           arpisessa päässä

                    *

lehdetön haapa

haarautuva tumma salama

maasta iskenyt päin illan aurinkoa

                     *

syysoras vihertää nöyränä

tulevien päivien edessä

rohkaisua kaivaten

eikä kukaan voi taata

                     *

pakkasvalo katsoo vahvasti silmiin      korviin

aallokon metalliinvivahtava kalske

           valkoista tomua rantakivillä

sen koloissa riite lymyää

           tyyntä odotellen

                     *

kuunpyöreässä valossa

saunan hormista savumerkki

           suoralinja avaruuteen

siikaverkkojen kaarevat suorakaiteet

harjakattojen pohtivat otsakolmiot

ketokatajat kunniavartiossa valmiina

           lumikuninkaan vaunuille

                     *

nostetaan verkot vedetään veneet

ennen kuin jäät ulvovat kuutamolle

aurinko kaukana ja tervan lämmin väkevyys

                     *

tämän kesän aurinkosato

pakkasessa ja kellarissa

auringon silmäluomia jo painaa

kuu nousee kuninkaaksi

kasvattamaan hallaisia hileviljelmiään

                     *

jää jakaa rantakiven

ilman ja veden valtakuntiin

kiven sisällä maailma yhtä


2 responses to “Syksyn rapsuttelua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: