läpsittyään ihan onnistuneesti
painikkeita palkintojen ja rangaistusten viidakossa
(tunnethan toki systeemin jolla sinut
vieroitettiin itsestäsi kohta sen jälkeen
kun äidistäsi jolla sinut kaapattiin
ennen kuin sinusta tuli sinä
ja liitettiin verkostoon)
Rotta ajautui huolimattomasti
suljetusta häkinovesta ulos metsään
aluksi ahdisti syvä huokaus
raikas ilma aukaisi kehkot
lihakset ja mieli rentoutuivat
ja mielen valtasi äkkiä villi ajatus:
en tarvitse sitä en palaa sinne!
Viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/31/301-haaste/
sanapasanen 
31 lokakuun, 2013 at 22:40
Runo toimisi mielestäni paremmin ilman suluissa olevaa tausta ajatusta. Koska itse en ymmärrä sen systeemi referenssiä, muuttuu loppu runo kiusallisen kryptiseksi kahden ensimmäisen rivin jälkeen. Voin vain arvailla sen tarkoitusta ja lähes sivuutan hyvätkin sanayhdistelmät turhautuneisuuttani.
TykkääTykkää
1 marraskuun, 2013 at 10:07
Ymmärrän toki tuon vaikeuden. Kesken tarinaa näkökulma heitetään lukijaan itseensä (sen näkökulman väitteistä voi tietysti vapaasti olla eri mieltä), mutta voihan sen lukea niin, että jättää suluissa olevan välistä tai palaa siihen vasta viimeksi. Runot pistävät joskus koetukselle tapamme lukea.
TykkääTykkää
1 marraskuun, 2013 at 13:01
Minä taas pidän sulkuosuudestakin, lopetus on ehkä vähän turhan helppo muuhun nähden, tai ainakin odotin alusta jotain vielä kutkuttavampaa:)
TykkääTykkää
1 marraskuun, 2013 at 13:48
Minä puolestani pidän noista sulkeista. Sulkeet tuovat esiin kertojan äänen ja runoon piiloutuvan ydinajatuksen, sulkeet ikään kuin henkilöivät sen – näen sen niin. Päästä oravanpyörästä irti ja tulla omaksi vapaaksi itsekseen – siinä yksi elämän kääntöpisteistä.
TykkääTykkää
1 marraskuun, 2013 at 19:58
Verkosta ulos, se on vapauttavaa..
TykkääTykkää
2 marraskuun, 2013 at 14:21
En osaa suoralta kädeltä sanoa, mikä tässä minua viehättää. Ehkä se on tämä laboratoriorotan (tai toimisto-olmin) kohtala. Mutta olen Hilbertin kanssa samaa mieltä, varsinkin luettuani hänen kommenttinsa, että alun rypistys olisi ansainnut myös ”vaikeamman” lopun.
TykkääTykkää
2 marraskuun, 2013 at 14:25
Kiitokset kaikille paneutuvista komenteistanne; jään niitä pohtimaan!
TykkääTykkää