Käännekohta

läpsittyään ihan onnistuneesti

painikkeita palkintojen ja rangaistusten viidakossa

                     (tunnethan toki systeemin jolla sinut

                     vieroitettiin itsestäsi kohta sen jälkeen

                     kun äidistäsi jolla sinut kaapattiin

                     ennen kuin sinusta tuli sinä

                     ja liitettiin verkostoon)

Rotta ajautui huolimattomasti

suljetusta häkinovesta ulos metsään

aluksi ahdisti       syvä huokaus

raikas ilma aukaisi kehkot

lihakset ja mieli rentoutuivat

ja mielen valtasi äkkiä villi ajatus:

en tarvitse sitä en palaa sinne!

Viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/31/301-haaste/


7 responses to “Käännekohta

  • Kristian Koskenvalta

    Runo toimisi mielestäni paremmin ilman suluissa olevaa tausta ajatusta. Koska itse en ymmärrä sen systeemi referenssiä, muuttuu loppu runo kiusallisen kryptiseksi kahden ensimmäisen rivin jälkeen. Voin vain arvailla sen tarkoitusta ja lähes sivuutan hyvätkin sanayhdistelmät turhautuneisuuttani.

    Tykkää

    • runopasanen

      Ymmärrän toki tuon vaikeuden. Kesken tarinaa näkökulma heitetään lukijaan itseensä (sen näkökulman väitteistä voi tietysti vapaasti olla eri mieltä), mutta voihan sen lukea niin, että jättää suluissa olevan välistä tai palaa siihen vasta viimeksi. Runot pistävät joskus koetukselle tapamme lukea.

      Tykkää

  • Hilbert

    Minä taas pidän sulkuosuudestakin, lopetus on ehkä vähän turhan helppo muuhun nähden, tai ainakin odotin alusta jotain vielä kutkuttavampaa:)

    Tykkää

  • Kaistaton

    Minä puolestani pidän noista sulkeista. Sulkeet tuovat esiin kertojan äänen ja runoon piiloutuvan ydinajatuksen, sulkeet ikään kuin henkilöivät sen – näen sen niin. Päästä oravanpyörästä irti ja tulla omaksi vapaaksi itsekseen – siinä yksi elämän kääntöpisteistä.

    Tykkää

  • arleena

    Verkosta ulos, se on vapauttavaa..

    Tykkää

  • V.I. Järvinen

    En osaa suoralta kädeltä sanoa, mikä tässä minua viehättää. Ehkä se on tämä laboratoriorotan (tai toimisto-olmin) kohtala. Mutta olen Hilbertin kanssa samaa mieltä, varsinkin luettuani hänen kommenttinsa, että alun rypistys olisi ansainnut myös ”vaikeamman” lopun.

    Tykkää

  • runopasanen

    Kiitokset kaikille paneutuvista komenteistanne; jään niitä pohtimaan!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: