näin päivälläkin pöytälampun
valokehä erottuu
ikkunan takana juhannusruusun oksat
roikuttavat vesipisaroita
pää alaspäin
syöksytorvessa tippojen rytmi
tärkeää on nyt vain solujen hengitys
*
kylmää sadetta bussi myöhässä
myös pimeää iltapäivä puolessa
kaikki rapaiset kärritiet täristään läpi
pusikkoisten jättömaiden
metsäisellä pätkällä valojen taistelutorni
metsäkone latoo runkoja lanssiin
kännykässä joku mainitsee Naantalin
bussin kellokin vielä vai jo kesäajassa
*
muutama lippu ja paketti päivän mittaan
äijien saapaskurat luututtava päätteeksi
taustalla hiljaa vanhaa tanssimusiikkia
oi villi ruusu Pogostan oi kukka Pohjois-Karjalan
sua aina rakastan
miten hän jaksaa kai juuri siksi
tämä on sataprosenttista
tästä ei voi uuttaa mitään pois!
sanapasanen 
Vastaa