kireällä metsän puinen vanne
järven ympärillä paukkuu
ujeltaa ja ryskää jää
*
kivellä alkaa nyökkiä
virtaveden liperikaulus
päin kylmää kyökkiä
*
äijä potkurillaan kurillaan
pitkin jäistä pintaa
suuntaa kohti kirkollista lintua
joka kellariinsa katoaa
ehtoollista yksin nauttimaan
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/01/310-haaste.html
sanapasanen 
16 tammikuun, 2014 at 12:03
Tuo ”äijä potkurillaan kurillaan” on mainio.
TykkääTykkää
17 tammikuun, 2014 at 16:44
Ihan vaan kurillaan…, kiitos!
TykkääTykkää
17 tammikuun, 2014 at 14:32
Pidin alun kuvasta – metsän puisesta vanteesta, joka on kireällä – jotenkin se kuvastaa hyvin pakkasta, pakkasen kireää siimaa. Loppu jännä, pistää miettimään.
TykkääTykkää
17 tammikuun, 2014 at 16:46
Kiitos; pakkasen paukahtelua ja koskikaran sukeltelua näissä talvikuvissa.
TykkääTykkää
17 tammikuun, 2014 at 16:55
Humoristinen ote tekee runosta kivan lämpöisen pakkassäästä huolimatta.
TykkääTykkää
17 tammikuun, 2014 at 18:33
Talvessakin on huumorinsa, kiitos kivasta kommentistasi Saara.
TykkääTykkää